Pistäminen – tarpeen vai ei?
Tuotantoeläinten teurastuksessa verenlasku on välttämätön rutiinitoimenpide, jolla varmistetaan eläimen nopea kuolema ja turvataan lihan elintarvikehygieeninen laatu. Metsästyksessä tilanne on toinen.
Teurastamoilla suuret sorkka- ja kavioeläimet tainnutetaan yleensä mekaanisella ruuti- tai paineilmatoimisella tainnutusaseella, joiden aivoihin tunkeutuva tylppä kärki aiheuttaa suuret vauriot ja eläimen tajuttomuuden.
Eläimen täydellinen taintuminen varmistetaan välittömällä verenlaskulla, joka tapahtuu katkaisemalla sydämestä poispäin vievät suuret verisuonet terävällä, pitkällä veitsellä, joko rinta-aukosta tai kaulasta. Tainnutuksen jälkeen sydän jatkaa vielä jonkin aikaa pumppausta ja poistaa veren tehokkaasti katkaistujen suonien kautta ja aikaansaa eläimen nopean, kivuttoman kuoleman.
artikkeli jatkuu
Onnistunut verenlasku on edellytys laadukkaan lihan tuottamiseksi: lihan väri, rakenne ja maku sekä raakakypsymisominaisuudet ovat hyvät. Mutta onnistuneessakin veren laskussa noin yksi kolmasosa verestä jää elimistöön; lihaksistoon, maksaan, pernaan ja sydämeen. Jäännösveren määrään vaikuttaa eläimen fysiologinen tila. Sairaan tai ylirasittuneen eläimen ruho jää usein veriseksi.
Jäännösveren määrä vaikuttaa lihan metallisen maun ja rakenteen lisäksi sen turvallisuuteen. Veri on erinomainen kasvualusta bakteereille, joten liha pilaantuu nopeammin.
Rintakehäosuman jälkeen eläintä ei tarvitse pistää
Hirvieläinten metsästyksessä luotettavin ja nopein kuolema saavutetaan osumalla sydämeen, keuhkoihin tai suuriin verisuoniin. Luodin edellä kulkeva ylipaine ja perässä kulkeva alipaine yhdistettynä luodin liikkeeseen (rihlaus, epävakaus) aiheuttavat haavakanavan ja kudosvauriot, jotka rikkovat tehokkaasti verisuonia.
Hyvä osuma rintakehän alueelle aiheuttaa veren nopean vuotamisen rinta- tai vatsaonteloon ja äkillisen verenpaineen laskun. Ne johtavat usein aivokuolemaan jo ennen sydämen toiminnan lakkaamista, vaikka eläin jatkaa monesti liikettään muutamia kymmeniä metrejä. Tällöin pistäminen ei ole tarpeellista, koska veri on jo poistunut elimistöstä onteloihin sydämen pumppauksen ja lihasten toiminnan ansiosta. Ruhon viiltely ja pistely vain rikkovat turhaan kudoksia, siirtävät bakteereita taljasta kudoksiin ja paljastavat kudoksia kuljetuksen aikaiselle likaantumiselle.
Ranka- tai pääkallo-osumissa eläin on pistettävä
Ranka- tai pääosumat eivät ole tavoiteltavia. Todennäköisyys haavoittamiselle on suuri ja seurauksena voi olla eläimen pitkäaikainen kärsimys. Osuma keskushermostoon toki aiheuttaa eläimen äkillisen kuoleman, mutta sydän pysähtyy ennen kuin veri on päässyt poistumaan elimistöstä. Lisäksi rankaosumat aiheuttavat verenpaineen äkillisen nousun, joka voi johtaa pistemäisiin verenvuotoihin kudoksiin ja lihan verisyyteen. Tällöin eläin tulisi pistää muutamien minuuttien kuluessa ampumisesta, mikä on käytännön metsästyksessä usein vaikeaa.
Kirjoittaja on eläinlääketieteen tohtori ja hirvieläinsairauksien dosentti.
Pistämisen muistilista
1. Varmista että eläin on kuollut
Tajuissaan olevaa eläintä ei saa pistää. Lähesty kaatunutta eläintä varovasti takaapäin tarkkaillen sen tajunnan tilaa.
Rytmiset hengitysliikkeet, ääntely tai pään nostelu ovat elonmerkkejä, jolloin eläin on lopetettava päähän tai niskaan kohdistetulla armonlaukauksella. Samoin on toimittava, jos eläin reagoi silmän painamiseen (kornearefleksi).
Huolehdi armonlaukauksen henkilöturvallisuudesta ja siitä, että koira ei ole lähietäisyydellä laukauksen aikana.
2. Älä viivyttele
Piston on tapahduttava muutamien minuuttien kuluessa ampumisesta, enintään 10 minuutin kuluessa.
Myöhemmin tapahtuvasta pistosta ei ole hyötyä. Tällöin parempi vaihtoehto on suolistaa eläin nopeasti ja kiiruhtaa jahtivajalle nylkyhommiin. Verta poistuu vaurioituneista verisuonista vielä ruhon riiputuksen aikana.
3. Puhtaus on puoli ruokaa
Ennen pistoa on varmistettava, että pistopuukko ja kädet ovat puhtaat.
4. Oikea tekniikka ja väline
Rinta-aukon kohdalle kaulantyveen ruhon keskiviivaan tehdään noin 10 senttimetrin mittainen ihoviilto helpottamaan piston kohdistusta. Sen jälkeen katkaistaan sydämen suuret verisuonet rintaontelon etuosasta sydämen yläpuolelta työntämällä puukko rintaukosta rintaonteloon ja tekemällä pyöräyttävä liike terällä. Lyhyellä puukolla tämä ei aikuisella hirvellä onnistu.
Piston yhteydessä tulee varoa vaurioittamasta ruoka- tai henkitorvea.
Eläimen asettaminen pää alaviistoon helpottaa veren poistumista. Pienemmät eläimet voidaan nostaa riippuvaan asentoon.
5. Tarkka laukaus paras vaihtoehto
Pistäminen on tavallaan turhaa vaivannäköä, jolta voi välttyä. Paras vaihtoehto lopputuloksen kannalta on oikein kohdistettu pistävä laukaus.