Pienet hirvieläimet tekevät tuloaan – mitä teemme?
Harvan kannan alue

Metsäkauris ja valkohäntäpeura ovat monilla alueilla uusia ja mielenkiintoisia riistalajeja, jotka tarjoavat lisää pyyntimahdollisuuksia ja mahdollistavat uusia metsästysmuotoja. Ne voivat tuottaa esiintymisalueelleen virkistyksellistä ja taloudellista lisäarvoa sekä houkuttelevat uusia metsästäjiä harrastuksen pariin.

Hirvieläimistä ajatellaan usein hyvin vahinkokeskeisesti. Kuitenkin pienet hirvieläimet aiheuttavat taloudellisesti merkittäviä vahinkoja maa- ja metsäelinkeinoille vain siellä, missä niiden tiheydet ovat suuria. Ongelmiin voidaan tehokkaasti puuttua kohdennetulla metsästyksellä ja erilaisilla suojauskeinoilla.

Liikenneonnettomuudet ovat merkittävä hirvieläimistä aiheutuva haitta. Vaikka peura- ja kauriskolareissa ei yleensä synny henkilövahinkoja, ovat ne merkittävä kustannuserä yhteiskunnalle. Hirvieläinonnettomuuksiin voidaan vaikuttaa metsästyksen kohdentamisella.

Tavoitteita pohtimaan

Pienillä hirvieläimillä ei ole valtakunnallista kannanhoitosuunnitelmaa kuten hirvellä, mutta alueelliset riistaneuvostot asettivat valkohäntäpeuralle keväällä ensimmäistä kertaa hirvitalousaluekohtaiset tavoitetiheydet. Monilla harvan kannan alueilla tavoite on suurempi kuin kannan nykytila, joten tavoitteet tukevat kannan maltillista kasvattamista. Metsäkauriilla ei ole virallisia kantatavoitteita, joten yksittäiset metsästäjät ja metsästysseurat ovat kauriskannan hoidossa avainasemassa.

Pienet hirvieläimet jakavat mielipiteitä maanomistajien ja metsästäjien välillä, mutta myös näiden ryhmien sisällä. Metsästäjät saattavat nähdä uusien riistalajien uhkaavan olemassa olevia jahtimuotoja. Paikallistason tavoitteiden asettaminen sekä pikkusorkkien biologiaan että metsästykseen perehtyminen jo varhaisessa vaiheessa kannattaa. Tämä tukee pienten hirvieläinten metsästyskulttuurin syntymistä ja helpottaa kannansäätelyä tulevaisuudessa.

Vastuullista kannanhoitoa

Metsästys on helpoin keino vaikuttaa pienten hirvieläinten määrään ja kannan rakenteeseen. Niiden luontainen kuolleisuus on huomattavasti hirveä suurempaa, mutta niin on myös vasatuotto. Nämä on syytä ottaa huomioon metsästyksen mitoituksessa. Runsaslumisilla ja petotiheillä alueilla kanta ei välttämättä kasva, vaikka sitä ei metsästetä lainkaan. Suotuisissa oloissa sen sijaan kanta voi kasvaa nopeastikin.

Metsästysseurojen on tärkeää ottaa vastuuta sekä peuran että kauriin kannanhoidosta. Valkohäntäpeuralle on harvan kannan alueelle myönnetty lähes kaikki haetut pyyntiluvat, eikä metsäkauris ole lainkaan pyyntiluvan varainen. Saalismäärän harkinta tapahtuu siis lähinnä seuratasolla.

Harvan kannan alueelle hyvä nyrkkisääntö on, että saaliista tulisi vähintään puolet olla vasoja ja aikuissaaliissa molempia sukupuolia suunnilleen yhtä paljon. Tällöin kanta säilyy tuottavana ja rakenteeltaan tasapainoisena. Yleensä pienissä hirvieläimissä metsästys kohdistuu liiaksi aikuisiin uroksiin.

Katse seuran käytäntöihin

Seurojen kannattaa pohtia pienten hirvieläinten metsästyksen käytännön järjestelyitä kesäkokouksissa. Usein seurojen jahtitoiminta on hyvin hirviporukkavetoista. Hirvijahdit valtaavat viikonloput ja kaikki seuran toiminta tapahtuu hirven ehdoilla. Tämä voi johtaa pikkusorkkien kannanhoidon ja metsästyksen jäämiseen sivuosaan. Seuroissa olisi tärkeää välttää tarpeettomia rajoitteita ja tarjota jäsenille metsästysmahdollisuuksia.

Mikäli kauriin saalismäärää on tarpeen rajoittaa, voi seura asettaa esimerkiksi rauhoitusaikoja ja -alueita tai kiintiöitä. Kiintiö voi olla henkilö- tai seurakohtainen. Valkohäntäpeuran saalismäärää seura voi ohjata pyyntiluvilla ja seuran käytännöillä. Toimintatavat kannattaa miettiä notkeiksi, jotta ne eivät tarpeettomasti hankaloita metsästystä, mutta tukevat riistaresurssien kestävää käyttöä.