Valkohäntäpeurasta on tullut Etelä- ja Lounais-Suomessa merkittävin riistalaji. Vuosikymmenen taitteessa vallitsi yhtenäinen näkemys siitä, että niin sanotun tiheän kannan alueella (Helsinki-Tampere-Pori-linjan lounaispuolella) kantaa tulisi harventaa.

Tuoreimman Luonnonvarakeskuksen kanta-arvion perusteella peurakanta oli keväällä 2024 noin 22 prosenttia pienempi kuin neljä vuotta aiemmin ja suurin pudotus on tapahtunut kaikkein tiheimmän peurakannan omanneilla alueilla.

Paikoin voimakas harventaminen on nostanut metsästäjien keskuudessa huolen siitä, että arvokasta riistaresurssia leikataan liiaksi samaan aikaan, kun peurakantaan kohdistuva petopaine kasvaa.

Alueelliset tavoitteet antavat raamit verotussuunnittelulle

Suomen riistakeskus on jaettu 15 alueeseen, joista jokaiselle on nimetty alueellinen riistaneuvosto (ARN). Se koostuu sekä riistanhoitoyhdistysten että tiettyjen sidosryhmien edustajista. ARN asettaa hirvitalousaluekohtaisesti kolmeksi vuodeksi kerrallaan peurakannalle tiheystavoitehaarukan. Haarukka on muotoa ”yksilöä / 1 000 hehtaaria metsästyskauden jälkeen jäävässä kannassa”.

Tavoitteet asetettiin edellisen kerran keväällä 2024. Etelä- ja Lounais-Suomessa ARN:t pääsääntöisesti päätyivät asettamaan varsin laajat tavoitehaarukat, mikä sallii paikallisen harkinnan peurakannan hoidon suhteen.

Vuosittain maaliskuussa Luonnonvarakeskus julkaisee peurakanta-arvion. Kanta-arvion lähdeaineistona käytetään runsaasti metsästäjien tuottamaa tietoa (muun muassa jäävän kannan arvio, metsästyksen aikaiset havainnot, SRVA-tilastot) sekä tutkimuskirjallisuutta. Menetelmään voi tutustua tarkemmin Luonnonvaratieto-palvelussa.

Huomion arvoista on, että kanta-arvio laajasta aineistosta huolimatta sisältää aina jonkin verran epävarmuutta. Mitä pienempää aluetta tarkastellaan, sen suuremmaksi epävarmuus kasvaa. Tämä tulee huomioida esimerkiksi riistanhoitoyhdistyskohtaisesti ilmoitettuja peurakannan yksilömääriä tarkasteltaessa, sillä luvut saattavat poiketa merkittävästikin paikallisten metsästäjien käsityksestä. Metsästäjien paikallistuntemus onkin keskeinen seikka pyyntilupien käytössä ja kohdentamisessa tiheille ja vahinkoherkille peura-alueille.

Kanta-arvion avulla voidaan vähintään suuntaa antavasti päätellä, mikä hirvitalousalueen peurakanta on suhteessa ARN:n asettamaan tavoitteeseen. Eli tuleeko kantaa hirvitalousalueen tasolla leikata tai kasvattaa, jotta päästään tavoiteraamiin. Vai onko kanta kenties jo siellä.

Tämän perusteella hirvitalousalueen riistanhoitoyhdistykset laativat verotussuunnitelmat yhdessä koko alueelle ja kukin omalle toiminta-alueelleen.

Yhteislupa mahdollistaa pyyntipaineen kohdentamisen

Suomen riistakeskus tekee pyyntilupaharkintansa verotussuunnitelmien, alueellisten tavoitteiden ja kanta-arvioiden avulla. Viime vuosina niin sanotun tiheän kannan alueella riistakeskus on kannustanut hakemaan runsaasti lupia ja pääsääntöisesti myöntänyt haetut luvat. Kesällä 2024 riistakeskus päätyi pyyntilupaharkinnassa jo paikoin runsaammankin kannan alueella myöntämään haettua vähemmän lupia edellä mainittujen seikkojen perusteella.

Jos riistakeskus päätyy myöntämään jollekin hakijalle haettua vähemmän lupia, tulee vallitsevat oikeuskäytännön mukaan saman riistanhoitoyhdistyksen kaikkia hakijoita kohdella samanveroisesti: kaikille hakijoille myönnetään saman verran pyyntilupia suhteessa pinta-alaan. Oikeuskäytäntö on valkohäntäpeuran kohdalla hieman epätarkoituksenmukainen, sillä peura on hirveä huomattavasti paikallisempi laji ja kannan runsaus saattaa vaihdella huomattavasti riistanhoitoyhdistyksen tai jopa yksittäisen seuran alueen sisällä. Riistakeskus on kuitenkin velvollinen noudattamaan tätä käytäntöä.

Lupien kohdentamista tarkoituksenmukaisesti helpottaa yhteislupa. Pyyntilupien käyttö ja kohdentaminen on yhteisluvan sisäinen asia, johon riistakeskus ei puutu.

Lupia ei ole pakko käyttää

Viime kädessä luvanhaltijat, metsästysseurat ja yksittäiset metsästäjät päättävät missä ja milloin koukistavat sormeaan vai koukistavatko ollenkaan. Myönnetty lupa ei siis tarkoita velvollisuutta käyttää sitä. Metsästyksen perusedellytys on kestävä metsästysverotus, jossa tulee ottaa huomioon paitsi metsästäjien saalis, myös muu kuolleisuus, kuten petojen ja liikenteen aiheuttama poistuma.

Riistakeskus paitsi myöntää pyyntiluvat, toimii riistanhallintolaissa määriteltyjen tehtäviensä mukaisesti edistämällä kestävää riistataloutta, seuraamalla eläinkantojen kestävyyttä ja elinvoimaisuutta sekä tuottamalla metsästykseen, riistatalouteen ja riistaeläimiin liittyvää asiantuntija-, koulutus- ja neuvontapalveluita.

Riistakeskus voi antaa suosituksia ja neuvoja peurakannan hoitoa koskien, mutta paras paikallistietämys peurakannasta tulee aina olemaan kentällä metsästäjien ja muiden paikallisten toimijoiden keskuudessa.