Pentulaatikosta uuteen kotiin

Tulevan metsästyskoiran tarinan alkusäkeet kirjoitetaan jo paljon ennen kuin uusi omistaja näkee pentuaan. Kasvattaja on pohtinut ja puntaroinut yhdistelmää mahdollisesti jo pitkään. Kun aika on sopiva, astutus toteutetaan ja sopivia pennunottajaehdokkaita katsastellaan. Kynäsjoen kennelin englanninsettereitä kasvattava Jari Vettenniemi hakee kasvatustyössään ennen kaikkea metsästyskoiria.

– Vaikka koetoiminta on tärkeää, tavoittelemme hyviä metsästysominaisuuksia, kiteyttää Vettenniemi.

Metsästyskoiran osaaminen ja kyvyt määräytyvät osittain vanhemmilta saatujen perintötekijöiden, ja osittain omistajan koulutuskykyjen mukaan. Kasvattajalla on iso rooli, eikä tehtävä ole helpoimmasta päästä. Terveyden ja hyvän luonteen lisäksi tulisi saavuttaa rodunomainen ja käyttötarkoitukseensa sopiva ”metsästyskoira-aihio”, josta olisi mahdollista koulia toimiva metsästyskaveri tai jopa menestyksekäs koekoira.

Vanhempien valinta

Metsästyskoirien kasvattajat tekevät vaativaa harkintaa valitessaan pentujen vanhempia. Narttu löytyy kotoa ja mahdollisesti useamman sukupolven narttulinja on kasvattajan käytössä. Vanhemmat ovat käytännön metsästyksessä ja rodunomaisissa kokeissa koeteltuja. Saaduilla tiedoilla kasvattaja pyrkii optimoimaan kasvatustuloksensa eli tulevien pentujen lähtötason. Kasvattaja saattaa tavoitella jotain tiettyä ominaisuutta tai sen vahvistamista valitessaan narttulinjaansa sopivaa urosta. Erityisesti hän kiinnittää huomiota terveyteen.

Kasvattaja joutuu pähkäilemään, mitkä ominaisuudet periytyvät ja mitkä vanhemmat niitä periyttävät. Kynäsjoen kennelin Jari Vettenniemi hakee mielellään hyvää linnunlöytäjää.

Pentulaatikon reunalta

Kasvattaja seuraa pentujen elämää herkeämättä niiden syntymän jälkeen 7–8 viikon ajan. Yhdelläkään muulla ihmisellä ei ole yhtä paljon tietoa pennuista kuin kasvattajalla.  Kasvattaja huomaa pentulaatikon laidalla istuessaan, mikä pennuista on elinvoimainen kamppailija ja mikä rauhallinen menijä.

Videolla Jari Vettenniemi kertoo kasvattajan roolista ja Vilin alkutaipaleesta:

Kun pennut lähtevät liikkeelle ja nousevat jaloilleen, alkavat niiden luonteet erottua entistä selvemmin. Kasvattaja voi tehdä tärkeitä havaintoja niistä päivittäin. Pentujen väliset erot saattavat muuttua ennen luovutusta ja pentueen pienin saada kasvussa kiinni muita.

– Pentujen seuraamisessa on hauskaa, että yhtenä päivänä se ujoin saattaa olla rohkein ja päinvastoin. Vaihtelua on päivittäin, kertoo Vettenniemi.

Mikäli pennuilla on mahdollisuus liikkua isommassa tilassa tai päästä ulkoilemaan, saadaan tietoa niiden rohkeudesta ja aktiivisuudesta. Monet metsästäjät seuraavat näitä ominaisuuksia pyrkiessään valitsemaan itselleen mieluisaa pentua. Toinen haluaa aktiivisen ja energisen menijän, kun toinen etsii itselleen rauhallista ja harkitsevaa pyyntikaveria.

Kasvattaja voi myös kokeilla pentuja monella avoin. Jotkut kasvattajat kokeilevat, kuinka pennut reagoivat riistanhajuihin. Toiset tarkkailevat, kuinka pennut reagoivat kodin ääniin.

Tätä artikkelia tehtäessä Vili on juuri luovutusiässä, eli kahdeksanviikkoinen. Takana ovat pentulaatikkoajan melskeet ja villit pihaleikit sisarusparvessa. Vili on harjoitellut rajojaan seitsemän sisaruksensa kanssa ja oppinut vihellyksen tarkoittavan ruokatarjoilua.

Pennun valinnan yhteydessä kasvattaja voi kuunnella pennunottajaa ja kertoa näkemyksistään. Vili on pentueen ”keskikastia”, mikä oli pennun uuden omistajan Panu Hiidenmiehen toive.

– Se on luonteeltaan rauhallinen, mutta vauhtiakin löytyy tarvittaessa. On se Vili kyllä välillä aikamoinen vilperttikin.Toisaalta, sanotaanhan englanninsetterin rotumääritelmässäkin luonteesta, että rotu on ilkikurinen, Vettennniemi toteaa.

Aika näyttää kuinka Vili on perinyt vanhempiensa Bivio Del Cavaldrossan ja Kynäsjoen Auringonkukan ominaisuuksia ja ennen kaikkea, kuinka ne saadaan pennusta esiin matkalla pyytökoiraksi.

Omistaja ratkaisee pelin

Kenneltoiminta ei ole pelkkää koirien kanssa toimimista. Kasvattajan on hyvä hallita myös sosiaalinen kanssakäyminen ihmisten keskuudessa. Kasvattaja on eräänlainen suunnannäyttäjä ja sparraaja.

Pennunottajia on monenlaisia. Osalla on kokemusta, toiset aloittavat nollasta. Pennun tie pyytökoiraksi on hyvin paljon kiinni omistajasta. Kuinka pennun hyvät puolet saadaan esille ja miten niitä voidaan vahvistaa? Kuinka paljon pennulle annetaan aikaa ja minkälaisiin harjoitustilanteisiin se pääsee? Kuunteleeko uusi omistaja kasvattajan ohjeita? Pentua ei saa rasittaa liikaa ja sille tulee tarjota oikeanlaista ravintoa. Pentua ei saa jättää yksin, mutta toisaalta sitä tulee totuttaa yksinoloon.

Tärkeimmäksi asiaksi Vettenniemi mainitsee yhteispelin. Sitä ryhdytään luomaan heti pennun kotimatkalla. Pentu jättää sisarukset ja emänsä. Sen turva ja lauma on kasvattajan luota lähdön jälkeen uusi omistaja. Reilulla pelillä lähdetään rakentamaan pitkäkestoista ja syvää suhdetta, joka on kaiken yhteistyön perusta. Erityisesti kanakoirilla se on välttämätön edellytys jatkon kannalta. Käytännössä yhteistyö ja sen avulla rakennettava tottelevaisuus ja koiran hallinta ovat välttämättömiä kaikille metsästyskoirille rodusta riippumatta.

Mikä merkitys uudella omistajalla sitten on onnistumisessa?

– Siinäpä se juju juuri onkin, Vettenniemi naurahtaa.

Seuraavassa numerossa pääsemme mukaan Vilin koulutuksen ja oppimisen alkutaipaleelle. Näemme, kuinka Vili suhtautuu koppelon siipeen ja elävään kyyhkyseen.