Nuorten toimitus kokoontui
Ympäri Suomea asuvat Metsästäjä-lehden nuoret toimittajat tapasivat toisensa ensimmäisen kerran. Päivän ohjelmassa oli verkkolehden kehittämistä ja fasaanijahtia.
Kuusi metsästyksestä, kirjoittamisesta ja valokuvaamisesta kiinnostunutta nuorta on tehnyt kahden vuoden ajan nuorten toimittajien palstaa tarjoten lehden lukijoille näkymän nuorten ajattelumaailmaan ja heitä metsästyksessä kiinnostaviin asioihin.
Marraskuussa Johan Salminen, Reetta Hokkanen, Elisabeth Mattsson, Hanna Metsälä, Lauri Liuko ja Karlo Ruotsalainen kutsuttiin yhteen jahtireissulle, jotta he voisivat viimein tavata toisensa ja muun toimituksen. Samalla heiltä pyydettiin näkökulmia Metsästäjä-lehden kehittämiseen.
Ensin työt
Kahden vuoden ikäistä verkkolehteä halutaan kehittää palvelemaan yhä paremmin metsästäjiä ja muita riistasta ja luonnosta kiinnostuneita. Verkkolehdessä on kerätty kyselyllä tietoa ja toimituksessa pohdittu kohderyhmiä kehitystyötä varten. Nuorten toimittajien näkemyksiä kerättiin ylös työpajassa, jossa ideointi lähti rohkeasti liikkeelle.
–Verkkolehden sisällöt eivät ole tärkeitä vain nuorille, vaan myös kokeneille, itsevarmoille metsästäjille, mietti Lauri Liuko.
Paperit täyttyivät ajatuksista, minkälainen sisältö houkuttelee tietynlaisia lukijoita verkkolehden pariin.
Sitten huvi
Useimmat nuorista olivat fasaanijahdissa ensimmäistä kertaa. Tunnelma sähköistyi nopeasti, kun aluksi kukin vuorotellen haki tuntumaa savikiekkoja ampumalla.
– Se eläköityy nuorten toimittajista, joka ampuu huonoimmin, lohkaisi Liuko. Vitsailu oli kostautua, kun sopiva rytmi ei tahtonut löytyä.
– Jos kiekko olisi ollut lintu, se jatkaisi vielä matkaansa siipirikkona, Liuko pohti. Muut nuoret nyökkäilivät: harjoitellessa on aina kirkkaana mielessä, millainen seuraus osumalla on oikeassa riistatilanteessa.
Kaikille toivat erityisen paljon haastetta vasemmalta oikealle viilettävät kiekot. Kyseisen lentoradan murjaistiin olevan paras strategia fasaanille. Pienen harjoittelun jälkeen alkoivat haulit löytää kohteensa.
– Melkoista paistia, jauhelihasorsaa, laukauksia seuraavat kommentoivat, kun kiekkojen sirpaleet alkoivat mätkähdellä maahan. Ihailua saivat erityisesti kilpa-ammuntaa harrastavan Elisabeth Mattssonin laukaukset, jotka hän sai tehtyä vieläpä laina-aseella.
Pää kylmänä metsällä
Ennen jahtiin lähtemistä kerrattiin turvallisuusasiat.
– Fasaani on aina vain fasaani, painotti jahdin isäntä Mikko Halla. Hetken ei saa antaa viedä mukanaan niin, että voisi syntyä vaaratilanteita muille tai koiralle.
Ohjeistuksen aikana fasaanikukko kiekui taustalla kuuluvasti, tietämättömänä tulevista tapahtumista. Nuoret jaettiin kahteen ryhmään ja irlanninsetterit lähtivät juoksemaan kieli pitkällä valmiina töihin. Jahti saattoi alkaa.
Seisonta toisensa perään
Mutaista tietä ei tarvinnut kauaa kulkea, kun 7-vuotiaan Reetun värisevä kuono osoitti nuolen lailla kohti kuusikkoa. Ampujat asettautuivat sopiviin asemiin ja Reetulle annettiin käsky nostaa lintu lentoon. Karlo Ruotsalainen sai ilmaan pölähtäneen fasaanikukon sopivasti tähtäimeen ja eräksi.
Hienoja tilanteita seurasi lukuisia lisää ja innokas koira pääsi juoksemaan kunniakierroksia.
– Se oli hyvä, jäi iskälle jotain kerrottavaa, sanoi Hanna Metsälä leveästi hymyillen onnistuttuaan saamaan haastavasta paikasta hienon riistalaukauksen.
Kotiin kokemusta rikkaampana
Jahdin jälkeen oli hyvä nauttia kalasoppaa nuotion äärellä ennen kotiinpaluun aloittamista ja iloita upeasta päivästä, jonka aurinko alkoi hiljalleen hiipua mailleen. Nuoret ovat seuranneet toisiaan sosiaalisen median kautta, joten kuulumisten vaihto kävi vilkkaana. Kun vielä aamulla nuoret pohtivat tulevaisuuden verkkolehteä, kertasivat he nyt omia suunnitelmiaan. Toisella tie vie armeijaan, toisella jatko-opintoihin.
Upean kokemuksen lisäksi jokainen sai hyvän saaliin kotiin viemisiksi, eikä niistä pidetty kirjaa.
– Onnistunut laukaus on hieno, oli se kenen tahansa, muistutti Suomen riistakeskuksen johtaja Jari Varjo ja korosti tiimihengen tärkeyttä.
Sitä näiltä nuorilta löytyy.
