Muina hirvikoirina kaupungissa

Hullunkurinen ajatuksemme on harmaa norjanhirvikoira Mukka, joka kasvaa nyt Tampereen keskustassa. Ikää neitokaiselle on karttunut pian neljä kuukautta. Mitä aineksia tarvitaan, jotta Mukka-neidistä kasvaa kaupungissa hyväkäytöksinen metsästyskoira?

Harjoittelu alkaa heti

Yksiömme vanhat lautalattiat itkivät jo pennun nähdessään, joten ensimmäisenä aloitimme tietysti sisäsiisteyskoulutuksen. Kaupungissa siihenkin tulee twistiä, sillä emme voineet laskea yhdeksänviikkoista pentua yksinään ulko-ovesta, kuten aiemmassa kodissani maaseudulla. Pieni pissalinko ei sentään ole valvottanut meitä öisin. Joka tapauksessa sisäsiistiksi oppiminen vaatii kaupungissa pidempiä hermoja lähinnä koiran omistajalta. 

Pentumme ei poikkea tyypillisestä norjanharmaasta ainakaan dominoivan luonteensa osalta. Mukka on Jäärä, isolla j:llä. Näin ollen aloitimme myös peruskäskyjen harjoittelun heti pennun saavuttua. Hirvikoiran ja yleensäkin metsästyskoiran tärkein taito on luoksetulo. Sen pitää olla varmaa ja ehdotonta. Tätä on harjoiteltu kaikissa mahdollisissa paikoissa, joissa pentua on ollut turvallista pitää vapaana.

Määrätietoista kouluttamista

Oma haasteensa jääräpäisen Mukan kanssa on ollut se, miten pennun saa tottelemaan opittuja taitoja ja käskyjä. Olemme lähteneet harjoittelemaan helpoista ympäristöistä ja lisänneet vaikeustasoa pikkuhiljaa. Joskus sekin tuntuu tökkivän. Hirvikoiraa kiinnostaa ympäristö lähtökohtaisesti enemmän kuin omistajan sananheilautukset. 

Jotta ihminen olisi kiinnostavampi kohde, meidän suurin tavoitteemme pentuvaiheessa on ollut kontaktin luominen. Koulutuksen eteneminen vilkkaimmillekin paikoille vaatii pennulta kontaktinhaluisuutta. Aloitimme harjoittelun ihan vain siitä, että pennun nimen sanomalla se katsoo silmiin. Katsomisesta saa palkaksi namin tai lelun, jolloin kontaktista tulee kiva juttu. Meidän ahmattipentumme oppi tämän todella nopeasti. 

Hirvikoiran ottaminen kaupunkiin tarkoittaa myös paljon liikuntaa. Meille se tarkoittaa arjessa paljon hihnalenkkejä. Vaihtoehtoisesti energinen pentumme leviäisi yksiössä käsiin tai kiusaisi saksanseisojamme hengiltä. Toisaalta hermot kiristyvät myös hihnalenkillä, jos pentu ei osaa käyttäytyä. Tähän kontaktiharjoittelumme on auttanut kaikkein eniten: kun pentu oppii ottamaan kontaktia, sitä voi soveltaa hihnassa kävelyyn. 

Jos toinen koira tai ihminen on kiinnostanut Mukkaa hirveästi, olemme pyytäneet kontaktia ja antaneet siitä aina namin. Ideana on, että pentu pikkuhiljaa oppii ottamaan kontaktia eikä enää kiinnostu häiriöistä. Tämän edellytyksenä on tietysti, että palkka on mieluisampi kuin häiriö. Siinä meillä onkin eniten tekemistä!

”Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa”

Suurin ero pennun kasvattamisessa kaupungin ja maaseudun välillä on se, millaisen maailman koira kohtaa joka päivä. Siksi olemme pyrkineet viemään pentua erilaisiin paikkoihin ihan pienestä asti. Se tarkoittaa tunneleita, hissejä, ritilöitä, kaivonkansia, raitiovaunua, kahviloita, junia, liukuportaita ja taloyhtiön pelottavaa, kaikuvaa käytävää. Se tarkoittaa kaikkea mahdollista, jota aikuinen koira voi joutua kohtaamaan kaupungissa. 

Koiranpennun määrätietoisen kouluttamisen on oltava ainakin kaksi kertaa määrätietoisempaa kaupungissa. Tarvitaan sinnikkyyttä, oveluutta, aikaa ja paljon toistoja, että pieni metsästyskoiran alku sopeutuu kaikkialle. Tietysti myös vierailut tulevilla työmailla eli metsässä ovat tärkeitä. Kaupunki tuo oman kuransa tassuihin, mutta se on varmasti kaikkien tulevien hirvihaukkujen arvoista.