Telkkäpariskunta oli joella, kun saavuin paikalle.
Nuorten toimitus

Mitä löytyy linturetkeltä?

Pitkinä kevätpäivinä jahtikuume ja korpimaiden kutsu saattavat yllättää kenet tahansa metsästäjän, kuten minut eräänä toukokuisena päivänä. Päätin siis kokeilla jotain uutta, pakkasin mukaan aseen sijasta kiikarit ja lähdin linturetkelle.

Teksti ja kuvat Suvi Seppänen

Julkaistu11.7.2025

Retkipäiväni aamuna sää oli loppukeväästä huolimatta viileä ja pilvinen. Aamulla satoi kaatamalla, joten jouduin odottelemaan kelvollisempaa keliä noin puolen päivän tienoille, ennen kuin kehtasin lähteä matkaan. Sääolosuhteet eivät olleet puolellani, eikä minulla ollut varmaa tietoa, kuinka tämä vaikuttaisi lintujen liikkeelläoloon. 

Virkistäytymisen ja “jahtikuumeen” helpottamisen lisäksi retkelläni oli myös toinen syy. Tarkoituksenani oli kirjata havaitsemani linnut osaksi lintuatlasta, joka kerää tietoa Suomessa esiintyvien lintujen pesimäaikaisesta levinneisyydestä. Atlakseen on toivottu lisää havaintoja etenkin metsästäjiltä.

Matalan kynnyksen reissu

Olin ennen lähtöä valinnut retkipaikaksi erään helposti saavutettavissa olevan jokisuun, jolla arvelin olevan etenkin vesilintuliikennettä. Heti havaitsinkin kaksi vesilintua joessa. Seurasin niiden touhuja kiikareilla pitkään. Kyseessä oli telkkäpariskunta, joka uiskenteli lopulta järvelle.

Siirryin eri paikkaan ja huomasin, että lintujen seurailu ja odottelu tuntui aivan kuin olisi passissa seisonut. Tämähän oli oivallista korviketta jahdin jännitykselle!

Vaihdettuani hieman paikkaa törmäsin vesirajassa vielä pienikokoiseen kahlaajalintuun, jota tarkkailin tovin ennen kuin se huomasi minut ja lensi pois.

Muutaman tunnin odottelun ja hitaan alueella kiertelyn jälkeen päätin lähteä autolle ja kohti kotia. Seuraava tehtävä olisi kirjata havainnot Oma riistaan, josta ne siirtyisivät myöhemmin osaksi lintuatlasta.

Sää oli sateinen ja kylmä, mutta liroa se ei haitannut.

Havainnot kätevästi Oma riistaan

Ennen kirjaamista tarkistin havaitsemani lintulajit tietokoneelta. Lajintunnistuksen kanssa saikin olla tarkkana, sillä omasta metsästäjätutkinnostani on vierähtänyt jo vuosia, eikä lajintunnistusta ole tullut sen jälkeen suuremmin harjoiteltua. Vaikka tunnistin näkemäni lintulajit jo maastossa, otin niistä varmuuden vuoksi kuvia ja painoin tärkeimmät tuntomerkit mieleeni.

Kirjasin palveluun ensin telkkäpariskunnan. Näkemäni kahlaajalintu oli liro, mutta se ei kuitenkaan ole riistalintu, joten jouduin jättämään sen kirjattavien lintujen ulkopuolelle, sillä Oma riistaan on mahdollista kirjata ainoastaan riistalintuhavainnot. Jos olisin halunnut kirjata atlakseen myös liron, minun olisi pitänyt tehdä kirjaus suoraan lintuatlaksen omille nettisivuille. 

Arvelin jälkikäteen alueella pesivän useampiakin lintuja, joita en ollut havainnut. Suoritukseni oli kuitenkin jokseenkin kelvollinen ottaen huomioon päivän sään ja retkeni pituuden. Ja kyllä, lintujen seuraaminen ja odottelu oli lähes verrattavissa jahdin tuomaan jännitykseen. Voin suositella!

Havainnot sai helposti kirjattua Oma riistaan.

Lisää samasta aiheesta

Nuorten toimitus

Uusi ei ole aina paras

11.7.2025
Nuorten toimitus

Ensikertalainen latvalinnustamassa

2.5.2025
Nuorten toimitus

Karvaturrille koirakaveri

2.5.2025