Lisäksi selvitimme, mitä asioita eri maiden metsästäjät arvostavat valitessaan metsästysalueita. Erojen peilaaminen Suomeen saa pohtimaan tulevaisuuden näkymiä.

Tanskassa ei korvata riistavahinkoja

Tanskassa metsästysoikeus toimii itsessään kompensaationa sorkkaeläinvahingoille, joten niistä ei makseta erikseen korvauksia.

Tuoreen sikäläisen tutkimuksen mukaan metsästysvuokrien keskihinta on Tanskassa jopa 68 euroa hehtaarilta. Pääsääntöisesti Kööpenhaminan lähistöllä hinnat ovat korkeampia kuin muualla. Metsästäjät valitsevat mieluiten alueita, joissa on vaihtelevaa maastoa, hyvät naapurit sekä kestävä metsästyspaine.

Runsas riistakanta ja sijainti ohjaavat Ruotsissa

Ruotsissa metsästäjät maksavat vuokraa metsästysmaistaan, jos metsänomistaja ei itse osallistu jahtiin.

Maanomistaja voi saada vuokratuloja 10–400 kruunua, eli jopa 40 euroa hehtaarilta. Etelä-Ruotsissa kaupunkien läheisyydessä vuokrat ovat korkeampia, koska alueilla on runsaasti riistaa ja hyvät tieyhteydet.

Norjassa vallitsee hakemus- ja arvontakäytäntö

Norjassa viranomaiset jakavat kaatoluvat pinta-alan perusteella. Metsästysoikeus ja -luvat kuuluvat maanomistajille, jotka käyttävät luvat itse tai myyvät ne eteenpäin.

Riistaisilla mailla hinnat ovat korkeammat, mutta Norjassa on yleisesti ottaen alhaisempi riistatiheys verrattuna Etelä-Ruotsiin ja Tanskaan.

Valtionmailla hinnat ovat kiinteitä ja metsästysmaiden vuokraaminen tapahtuu hakemus- ja arvontakäytännön mukaan. Metsästysvuokran hinta koostuu oikeudesta metsästää tiettyjä lajeja ja lihasta veloitetaan erikseen. Esimerkiksi valtion omistamilla mailla (Statskog) täysikasvuisen saksanhirven perusmaksu on noin 317 euroa. Lisäksi maksetaan kilohinta, joka on tässä tapauksessa noin 8 euroa kilolta.

Virossa muutoksia odotettavissa

Virossa ympäristöhallinto myöntää metsästysalueet metsästysseurojen käyttöön maksutta kymmenen vuoden ajaksi. Metsästysseuroilla on kuitenkin velvollisuus estää vahinkoja, kuten majavien aiheuttamia tuhoja.

Metsästysalueista arvostetuimpia Virossa ovat Saarenmaa ja Hiidenmaa, joissa riistakannat ovat runsaat. Virossa metsästysmaista ei peritä virallista vuokraa, mutta maanomistaja voi toisinaan saada korvaukseksi riistalihaa. Viime vuosina on kuitenkin nähtävissä selvä suuntaus kohti rahallista vuokrausta, erityisesti ulkomaalaisten kiinteistönomistajien taholta.

Suomessa alueellisia eroja ja vaihtelevia maksutapoja

Kotimaamme metsästysvuokrakäytännöissä on suurta vaihtelua. Keskimääräinen vuokrahinta on korkeimmillaan Etelä-Hämeessä 1,09 euroa / hehtaari, kun taas Pohjanmaalla se on maan alhaisin 0,55 euroa / hehtaari.

Parhaan korvauksen maanomistaja saa usein silloin, kun hän kuuluu metsästysseuraan ja saa lihaa osana vuokrasopimusta. Suomessa yleisin korvaus onkin hirven- tai peuranliha, mikä on käytännöllistä saaliin ja kannan vaihtelun vuoksi. Joissain tapauksissa vuokra maksetaan talkootyönä.

Tutkimusten mukaan saalismäärä ja maanomistajan hyöty ovat merkittävästi yhteydessä toisiinsa. Eli mitä enemmän alueella saadaan saalista, sitä enemmän myös maanomistaja hyötyy.

Hieman yllättäen rahavastikkeen käyttö on yhä vähäistä, vaikka se voisi olla kätevä maksutapa kaukana kaupungeissa asuville maanomistajille.

Maanomistajalla on oikeus saada kohtuullinen korvaus vuokraamistaan maista. Naapurimaidemme käytännöt herättävätkin kysymyksiä: missä kulkee kipuraja ja millaiseksi metsästysvuokrauksen tulevaisuus Suomessa muotoutuu?