Suurilla saarilla supikoiran poistossa on Viivin kovasta sorkkajahtivietistä haittaa. Saalista kuitenkin saadaan.
Koiran kanssa

Metsästäjän monitoimiapu purisee intoa
Terrieri apuna vieraspetopyynnissä

”Se on kestävä ja kiihkeä, mutta myös omalla tavallaan helppohoitoinen, kuvailee Varsinais-Suomen riistapäällikkö Mikko Toivola vähän yli kaksivuotiasta saksanmetsästysterrieriään Viiviä.

teksti Hia Sjöblom kuvat Hia Sjöblom ja Tommy Arfman

Julkaistu8.1.2021

Viivi on innokas apuri vieraspetojen metsästyksessä etenkin saaristossa. Se ajaa myös peuroja, sopeutuu lapsiperheen arkeen ja pitää isäntänsä liikkeessä. Samalla sen taito mennä minkkien ja supikoirien perässä läpi tiheiden saaristokatajikkojen kasvaa.

– Viivin kanssa metsästäminen on jatkuvaa yhteistyötä ja koulutusta. Saksanmetsästysterrieri käy metsästystilanteessa helposti kovilla kierroksilla ja innokkuuden oikea kanavointi on koulutuksessa iso haaste. Monitoimiosaaja ei saa olla monitoimikoheltaja. Tässä oppii sekä koira että isäntä, Toivola naurahtaa.

– Viivi on vielä nuori. Edellinen sakuni Kelmi eli yli kaksitoistavuotiaaksi. Viimeinen saaristojahti päättyi sen osalta onnettomuuteen. Koira oli yli 150 hehtaarin saaressa kateissa kolme päivää. Todennäköisesti se oli jäänyt jumiin johonkin luolaan. Myöhemmin selvisi, että asentohermot olivat menneet poikki selässä, eikä Kelmi siitä enää oikein toipunut.

Viivi puhkuu metsästysintoa. Se tutisee innoissaan huomatessaan, että jotain on tekeillä ja tapahtumassa. Se on yhtä innoissaan haistaessaan minkin saaristossa kuin napatessaan kotipellon reunalta peuran tai hirven hajujäljen. Tutkapanta kaulassaan se ryntää perään. Isäntä seuraa koiran sijaintia ja liikkeitä. Koira johtaa saaliin luo tai ajaa saaliin metsästäjän luo. Ihannetilanteessa kaikki ovat tyytyväisiä.

– Koulutukseen pitää varata aikaa ja toistoja pitää jaksaa tehdä. On tärkeää, että koiran kouluttaja on kriittinen myös omaa koiraansa kohtaan. Ei kannata sortua yltiöpäiseen kehumiseen. On varmaa, ettei Viivistä tule Kelmin veroista minkkispesialistia, koska aikaa riittävään harjoitteluun ei ole.

– Sen sijaan se saa yltäkylläisesti peurankarkotusharjoitusta, ja siinä se alkaa olla jo rutinoitunut.

Passaa perheisiin

Ensimmäiset saksanmetsästysterrierit tulivat Suomeen vasta 1970-luvulla. Se on ärhäkkä, temperamenttinen ja sinnikäs rotu, joka vaatii jatkuvaa liikuntaa. Rodun luonnetta on jalostettu niin, että se on myös erittäin hyvä seurakoira, joka viihtyy ihmisten kanssa ja lapsiperheissä.

– Meidänkin perheessä on kaksi koululaista ja omakotitalossa käynnissä perusteellinen remontti. Onneksi ympärillä on peltoa ja metsää. Viivi viihtyy ja pitää meidät sopivasti vauhdissa, Mikko Toivola naurahtaa.

Viivi kuulee kommentin ja ryntää välittömästi pallopeliin kuusivuotiaan Visan kanssa.

Murinaa, ärinää ja innokasta puhkuntaa. Mikä kannon alla luuraakaan?

Pienessä on tehoa

– Pieni ärhäkkä ja innostunut koira on mainio vieraspetojen pyynnissä. Se jaksaa seurata hajujälkiä saariston kivikoissa ja löytää minkkien jäljet tiheiden katajikkojen alta. Saariston kivikoissa ja luolissa pienistä koirista on iso ilo, Toivola sanoo ja rapsuttaa innokasta pyyntikaveriaan.

Hän kertoo saaristokokemuksista ja kehuu metsästyskaverinsa jaksamista.

– Pienen koiran iso etu on, että se vie vain vähän tilaa ahtaassa veneessä.

Metsästäjän ja koiran yhteistyö perustuu paljolti siihen, miten isäntä osaa lukea koiraansa ja reagoida metsästyskumppanin virheisiin. Toivola kertoo esimerkin ajalta, jolloin pyydysti minkkejä tutkimustarkoituksiin Saaristomerellä.

– Koirani Kelmi löytyi kyljellään maaten jumissa ison laakean kallionlohkareen alta. Minkki oli pujahtanut valtavan kivipaaden rakoon. Koira ei mahtunut perässä muuta kuin kyljellään. Periksiantamaton Kelmi tunki itseään raivokkaasti makuullaan lohkareen alle minkin hajun perään. Onneksi ehdin paikalle viime tipassa. Sain sen hännästä kiinni ja vedettyä takajaloista pois ennen kuin se olisi ollut tavoittamissa ja jumissa lohkareen alla.

– Saariston minkkijahdissa on harvoin koiralle samanlaisia vaaratekijöitä kuin varsinaisessa luolapyynnissä. Selkein riski on liian innokas ampuja. Kivikossa säntäilevä pieni koira voi helposti harhautua ampumasektoriin. Koirien sijainti on tärkeä tietää, kun liipaisinsormi koukistuu.

Saaristolintujen pelastaja

Vieraspetojen pyynti on toimiva tapa huolehtia saariston hupenevien lintukantojen säilymisestä. Vieraspetojen kannat vaihtelevat ja niitä on pienennettävä, jotta linnut pärjäävät. Pyynnin on siis jatkuttava.

– Saariston minkki on pieni ja ketterä verrattuna esimerkiksi nykyisiin tarhaminkkeihin. On aika turha syyttää nykyisiä turkistarhureita. Jos nykytarhalta pääsisikin karkuun minkki, eivät sen ominaisuudet saalistajana ole lähellekään luonnonminkin veroisia.

Tarhaminkki on jalostettu suureksi suuremman turkiksen takia. Se ei ole tottunut hankkimaan ruokaansa itse. Se on oppinut ruokintaan, eikä juurikaan pysty saalistamaan luonnon lintuja.

– Tämä kuvio ei kuitenkaan poista sitä, että saaristossa liikkuvat supikoirat ja minkit ovat vieraslajeja luonnossamme. On tärkeää, että niiden pyynti jatkuu. Siihen tarvitaan osaajia ja resursseja.

– Kaikki metsästäjät tahtovat vähentää näiden vieraslajien määrää. Mutta kuinka moni oikeasti uhraa aikaansa niiden metsästämiseen? Kannat on saatava kuriin. Apuna täytyy olla nimenomaan tähän työhön koulutettuja koiria. Työn on jatkuttava, Toivola sanoo.

Viivi katsoo isäntäänsä ja vapisee liikkeelle lähtemisen intoa.

– Saksanmetsästysterrierin vahvuus on sinnikkyys. Kun sen riistavietin kanavoi oikeaan kohteeseen loppuu koiralta harvoin virta ennen isäntää.

Lehtipuhallin on ehdoton työväline, kun Viivin ajama minkki hätistetään ulos kallionkolosta tai luolasta metsästäjän viimeisteltäväksi.

Lisää samasta aiheesta

Juha Hirvi, 1970-luvun metsästäjä

”Metsällä ei ikinä ole kahta samanlaista tilannetta”

9.5.2021
Metsästysmatkalla Suomessa

Länsi-Suomi

8.5.2021
Ruoka

Kaurispukkiaika

7.5.2021