Metsän makujen jäljillä

Tuli ritisee koivuklapien välissä. Ruoan ja nuotion tuoksut leijailevat nenään, ja kevättalven tunnelma rauhoittaa. Tässä ihan unohtaa, että olemme työkeikalla.

Nuotiokokkimme Sirpa Niiranen sanoo pääsevänsä usein samaan tunnetilaan, kun hän kerää villiyrttejä pelloilta ja metsistä.

artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenartikkeli jatkuu

Hän selvästi hengittää metsää. Joensuulainen kolmen lapsen äiti sanoo, että metsä on valtakuntaa, jossa hän on itsensä herra.

– Metsä rauhoittaa ja antaa voimaa. Siellä kuulee ääniä, joita ei kuule muualla. Voit hengittää hyviä eteerisiä tuoksuja, joita havupuut luovuttavat. Stressi laskee, ja mieli lepää.

Metsä vetoaa aikuisenakin

Niiranen löysi metsän viehätyksen kuitenkin vasta aikuisiällä, neljännesvuosisata sitten. Polku luontoon löytyi metsästäjämiehen kautta.

Mitä enemmän hän vietti aikaa metsässä, sitä enemmän kasvoi kiinnostus metsästykseenkin. Ensin Niiranen suoritti metsästäjätutkinnon. Saalista tuli harvoin, vaikka aikaa metsästysreissuilla kului. Viiriäiskoira Walle käynnisti uuden aikakauden.

– Olimme metsässä aina syksystä keskitalveen. Jälkiharrastuksen myötä sain kutsuja hirvihaavakoiden jäljestämiseen sekä hirviporukkaan, Niiranen muistelee.

Sitten oma hirviporukka ehdotti, että kyllä heille voi passiinkin tulla. Tie vei kiväärikauppaan, ampumaradalle ja hirvikokeeseen.

Seuraavana syksynä Niiranen osallistui jahtiin kiväärin kanssa.

– Se tunne, kun kuuntelet vain metsän ääniä kaikessa rauhassa ilman huolta huomisesta. Ensimmäisenä syksynä sain ensimmäisen kaadon.

Metsästys hirviporukassa jatkuu edelleen. Nyt omalla saalislistalla on useampia hirviä, peuroja ja kauriita.

Yrtit yllättivät metsästäjän

Niiranen puhuu tunteella metsän tuomasta hyvinvoinnista. Sama palo toistuu, kun hän ylistää villiyrttien voimaa. Villiyrttien maailma vei metsästäjän mukanaan 2010-luvun puolivälissä.

Ensin hän käytti nokkosta sämpylöissä, letuissa ja vellissä. Koulutusten kautta tieto karttui ja raaka-aineiden kirjo kasvoi. Mitä enemmän tuli oppia, sitä suuremmaksi kasvoi halu kokeilla lisää.

– Villiyrtit sopivat erinomaisesti metsän antimiin, niin riistaan, sieniin kuin marjoihinkin. Oma kiinnostus on erityisesti siinä, kuinka yhdistää riista ja villiyrtit, Niiranen hehkuttaa. Paitsi herkullisuutta, luonnon superruoasta saa myös terveyttä, hän sanoo.

Niiranen käyttää itseään esimerkkinä siitä, miten olo voi muuttua, kun villiyrteistä tulee kiinteä osa arkea.

– Hemoglobiini on noussut, huimaus on loppunut ja vatsakin voi paremmin. Uni on parempaa, samoin kuin oma jaksaminen kokonaisuutena.

Puuta pataan, pihlajaa pikariin

Niiranen jakaa tietoaan innokkaasti muille. Esimerkiksi vähän tunnettua siankärsämöä hän hehkuttaa. Se on yrtti, jota voi käyttää kalalle tillin sijasta ja joka toimii erinomaisesti myös riistalle.

– Siankärsämö edistää ruoansulatusta ja sopii riistalihalle sen kevyen ja sopivan pippurisen maun ansiosta. Sitä voi laittaa ruokaan tuoreena tai kuivattuna.

Aromeja voi lisätä myös havupuiden oksilla – kunhan muistaa pyytää oksien katkomiseen luvan metsänomistajalta.

– Pataruokiin kuusen, männyn ja katajan pienet oksat tuovat hyvän metsäisen maun. Ennen tarjoilua ne kannattaa poistaa padasta.

Luonnosta löytyy aineksia myös juomiin.

– Puiden ja marjojen lehdistä voi valmistaa hyviä alkumaljoja riistaruoalle tai jopa kevyeksi jälkiruoaksi. Esimerkiksi pihlajanlehtijuoma toimii hyvin.

Villi yrittäminen voitti

Innostus kasvoi niin vahvaksi, että 2020-luvun alussa Niiranen alkoi pohtia villiyrtteihin liittyvää sivutoimista yrittäjyyttä.

– Sanoin monta kertaa kavereille, että voisihan se olla aika villiä yrittämistä.

Niiranen perusti Villiyrityksen vuonna 2021. Sen valikoimaan kuuluvat kuivatut villiyrtit ja sienet, makusuolat ja marjajauheet.

Metsästys on opettanut Niiraselle periaatteen, joka pätee kaikkiin luonnonantimiin.

– Luonto on mahtava ruokapankki, mutta ei sieltä ravintoa aina helposti oteta. Riistan saamiseen tarvitaan onnea. Säät ja luonnonilmiöt vaikuttavat siihen, kuinka paljon marjoja ja sieniä on saatavilla. Kun metsän antimiin suhtautuu kunnioittaen, niistä nauttii enemmän.