Kyyhkyparatiisin Via Dolorosa

Iso peltoala oli viljelty herneelle, ja osa siitä oli jo kuivunut ja kellastunut. Sade ropisi varhain elokuisena aamuna auton tuulilasiin, vaikka sateen piti ennusteen mukaan lakata jo aikaisemmin. Olin hieman huolissani, sillä kyyhkyt eivät lennä kaaveille sateella.

Olin pyytänyt sepelkyyhkyä kuvastamalla satunnaisesti aikaisemminkin, aina juuri puiduilta pelloilta tai herneviljelyksiltä. Olin metsästänyt käyttämällä kuorikuvia ja lunttaamalla blogikirjoituksista ja Internetin keskustelupalstoilta parhaita vinkkejä: Kaaveet pellolle V-muodostelmaan, jonka kärki on kohti vastatuulta ja kuvien nokat vastatuuleen. Siihen keskelle kyyhkyt laskisivat. Saaliit olivat kuitenkin aina olleet melko vaatimattomia. Nyt toivoin, että jahti onnistuisi paremmin.

Seurakaverini aikoinaan hankkimat laadukkaat niin sanotut full body -kaaveet olivat pellon reunan ladossa vapaasti lainattavissa: pari tusinaa nukkapintaisia kyyhkykuvia ja moottoroitu kyyhkykaruselli, joka liikuttaa keppien nokkiin asennettuja kyyhkykuvia, olivat järjestyksessä isossa kaavesäkissä. Säkki ladosta matkaan, naamioverkot kainaloon ja pellon reunaan kuusen oksien alle nököttämään. Tuhnuisen sumuinen ja sateinen aamu ei vaikuttanut lupaavalta.

Aamuhämärissä kyyhkykuvien asettelun jälkeen katsoimme jahtikaverini kanssa sopivat passipaikat ja kaadoimme kahvit. Pahoittelin ystävälleni turhan aikaista herätystä, eihän sateisessa säässä lentoa tule tapahtumaan. Siipien läpse kuitenkin keskeytti ajatukset, kun kuvien sekaan tiputtautui kaksi kyyhkyä. Jähmetyimme ihmeissämme. Seuraavat kaksi koukkasivat kuvien päältä ja katosivat usvaan. Lentäväthän ne!

Uudet opit

Kuorikuvien asettelu hernepellossa oli nyt erilainen kuin aiemmin. Yläneläistä jahtikaveriani Taneli Sinisaloa konsultoituani sain hyvin yksioikoisen vastauksen kuvien asettelusta:

– Oletko nähnyt, että kyyhkyt laskeutuisivat V-muodostelmassa peltoon? Tai että ne aina ruokailisivat nokat vastatuuleen?

Hän oli oikeassa. Otin asiakseni tarkkailla lintuja enemmän, ja kyyhkyt tosiaan olivat pellolla muutamissa pienemmissä porukoissa ja liikkuivat koko ajan vaihtaen paikkaa. Ryhmien väliin jäävään tilaan kyyhkyt mieluiten laskeutuivat.

Myös kuorikuvat saivat Sinisalolta jäyhän vastaanoton.

– Kuinka paljon tuollainen näyttää sinun mielestäsi linnulta?

Kuorikuvat toimivat ajoittain ihan hyvin houkutellen kyyhkyjä lähemmäs, mutta kovinkaan helposti ne eivät laskeudu. Kokonaisten nukattujen kuvien kanssa se taas tapahtui lähestulkoon aina. Ero oli selkeä.

Aamulento osoittautui lopulta ihan hyväksi. Tuhnuinen sää jatkui koko aamun, emmekä päässeet kunnon ampumatilanteisiin kyyhkyjen ilmaantuessa tihkusateesta aina yllättäen. Olin silti valmis syömään sanani ja muuttamaan käsityksiäni. Kyllä ne lensivät sateellakin joskus, jos vain ruokapöytä oli mieleinen.

Erilainen syyskuu

Alkukaudesta kyyhkyt liikkuivat jahtialueellamme valtaosin pienissä porukoissa ja kuvat tuntuivat toimivan. Kauden edetessä kyyhkyt kasautuivat yhä suuremmiksi ryhmiksi, eikä kahden tusinan kuvakavalkadi enää tuntunut puhuttelevan kuten elokuussa. Viimeisimpinä kertoina katselin iltapäiväpassissa parinkymmenen linnun parvien kokoontuvan yksi kerrallaan pellon takana olevan mäen korkeisiin mäntyihin tuntien ajan, kunnes lopulta arviolta 500 sepelkyyhkyä lennähti lepopuista yhtenä pallona pellolle syömään kuin kulkusirkkaparvi.

Lienee sanomattakin selvää, että sain istua kuvineni aivan rauhassa. Yleensä lähtökohtaisesti täysin väärässä päässä aukeaa. Miten arvata mihin jättiparvi laskeutuisi?

– Ei siinä olekaan mitään järkeä, totesi Sinisalo.

Ehkäpä siis on parempi keskittyä pienempien parvien jahtaamiseen.

Arvaamaton sepelkyyhky

Aamupassissa lento oli usein aktiivinen ja lyhyt. Iltapäiväpassi oli selkeästi pidempi, mutta lintuja ilmaantui kuville harvakseltaan. Tapahtumien välillä saattoi olla puolen tunnin taukoja.

Sepelkyyhky myös näytti arvaamattomuutensa. Jos juuri aiotulla passipaikalla näkyi edellisenä iltapäivänä herneitä popsimassa 50 lintua, seuraavana päivänä ei saattanut näkyä pyrstönkärkeäkään. Sain lopulta jälleen hyvää opastusta jahtitovereilta. Ruoka-aittojen kypsyessä ja puintien edetessä kyyhkyt saattavat vaihtaa ruokailupaikkaansa päivittäin, mikä lisää metsästyksen haastavuutta kauden edetessä. Aktiivinen ja tuloshakuinen kyyhkystäjä kiikaroi aktiivisesti peltoaukeita löytääkseen kyyhkyjen sen hetkiset mielipaikat. Metsästäjä, joka pääsee jahtaamaan heti kauden alussa toimivaa ruokapaikkaa valtaosan pelloista ollessa vielä pystyssä, on onnellisessa asemassa.

Minulle viime syksyn kyyhkyjahti oli todellinen Via Dolorosa, tuskien taival, vaikkakin oikeasti nautinnollinen ja antoisa. Täydellinen hernepelto oli oikea kyyhkyparatiisi, mutta parempi onnistuminen olisi vaatinut parempaa ajoitusta ja taktikointia jo alusta lähtien. Kyyhkynrintaa saatiin pannulle usein. Olisinpa vain alussa jo ymmärtänyt sen, minkä lopussa sain käytännössä ja muiden neuvoilla oppia. Tulevalle kaudelle lähdetään taas paremmalla osaamisella!