Hiljaisuudesta huolimatta tunturi on täynnä elämää.
Hirven metsästysmuodot, Osa 3

Hirvi hiihtämällä

Marraskuun lopulla alkaa Utsjoella kaamos, ja lyhyt päivä on metsästäjälle kiireinen. Utsjokelainen hirvenmetsästäjä Jarmo ”Jame” Helander laittaa sukset jalkaan jo aamuvarhain.

TekstiVille Viitanenkuvat Jarmo Helander

Helander on metsästänyt hirviä parikymmentä vuotta. Omia hirvikoiria hänellä ei ole ja metsästys tapahtuu pääasiassa jäljestämällä eli naakimalla.

– Viimevuosina Utsjoella on lisääntynyt hirvikoirien määrä, mutta yhä yli puolet metsästää ilman koiria, Helander sanoo. Vähäiseen hirvikoirien käyttöön on olemassa käytännön syitä.

– Etenkin Tenojokivarressa puuraja on vain yhdestä kahteen kilometriä leveä. Hirvi ei jää helposti haukkuun vaivaiskoivikkoon tai tunturipaljakkaan. Voi olla, että hirvi ja koira karkkoavat joko Norjaan tai Kevon luonnonpuistoon saavuttamattomiin.

Tunturissa hirven voi nähdä jopa kilometrien päästä.

Miten naakiminen tapahtuu?

– Yleensä liikun yksin, mutta se onnistuu myös muutaman metsästäjän porukalla. Tällöin kaikkien pitää tuntea maastot hyvin. Hirvet viihtyvät pitkälti samoilla alueilla, kuten laaksoissa ja kurujen rinteillä vuodenajasta riippuen. Kannattaa hakeutua korkealle paikalle tarkkailemaan. Pisimmillään olen nähnyt hirven parin kilometrin päästä.

Aluetta lähestytään tuulen alta tai sivusta. Jos löytyy tuore jälki, päätellään hirven mahdollinen paikka, ja kierretään alue sen mukaisesti.

– Sinun pitää nähdä hirvi, ennen kuin hirvi näkee sinut, Helander muistuttaa.

Kun hirvi on löydetty, painottaa Helander tuulen suunnan ja näkösuojan tärkeyttä.

– Hiivintämatka voi olla useita kilometrejä, jotta pääsee ampumatilaisuuteen. Kannattaa valita reitti niin, että pysyt suojassa. Jos avomaastossa täytyy edetä, niin silloin mennään kohtisuoraan hirveen päin, koska hirvi tunnistaa sivuliikkeen.

Helander välttää kaikkea turhaa ääntä, ja hän kiertää muun muassa suolla olevat jäätiköt, joista tuuli on puhaltanut lumen pois.

– Suksenpohjat pitävät ääntä jään päällä. Reittiä kannattaa välillä suunnitella.

Pehmeässä lumessa liikkuminen on hiljaisempaa, mutta tällöin liikkuminen voi olla raskasta. Karkeassa lumikelissä ei välttämättä pääse kovin lähelle hirveä. Helander mainitsee vielä yhden tärkeän taidon.

–Avoimessa maastossa etäisyyksien arviointi on haastavaa. Ampumaetäisyyksien on oltava kohtuulliset.

Sana ”naakia” tarkoittaa hiipiä ja se juontuu saamen kielestä. Hiipiä on inarinsaameksi ”njaahâd”, pohjoissaameksi ”njáhkat” ja koltansaameksi ”njaakkâd”.

Hirvet ovat riipineet katajaa.

Ilmoita itsestäsi

Laajat erämaa- ja tunturialueet luovat metsästykseen hienot olosuhteet. Välimatkat ovat pitkiä ja sää voi joskus yllättää.

Etenkin talvikelillä tarvitaan hyvät varusteet, kuten sukset ja lämpimät tuulenpitävät vaatteet. Helander painottaa yhteydenpidon tärkeyttä, sillä joka paikassa puhelin ei kuulu.

– Kotijoukoille kannattaa ilmoittaa, mikäli päivä menee kovin pitkäksi. Siinä saattaa herkästi itsellä unohtua kellonajat, kun hirven perässä hiihtää.

Saalista lumikengillä.

Alueen erityispiirteet

Utsjoki ja Tenojokilaakso ovat hirvien talvehtimisaluetta. Osittain Norjasta tulevilla hirvillä on vakituiset kulkureitit ja tavat.

– Alkutalvesta hirvet viihtyvät myös avotuntureissa ja katajikossa. Talven edettyä hirvet menevät jokivarsiin ja rinteisiin, joissa ne pysyttelevät pienellä alueella.

Utsjoella voi olla keskimäärin vähemmän lunta kuin muualla Lapissa, mutta talvet ovat kylmiä ja pitkiä. Olosuhteet etenkin vasoille ja nuorille hirville ovat haastavia. Hirvitiheydet ovat alhaisemmat muuhun Suomeen verrattuna.

Pyyntikulttuureissa on eroja. Metsästys tapahtuu pienissä porukoissa, monesti jopa yksin.

– Hyvin yleisesti pariskunnat ja perheet metsästävät keskenään, Helander tuumaa.

Riistaa ja kalaa

Utsjokelaisille kalastus ja poronhoito ovat metsästyksen lisäksi tärkeitä taitoja, jotka opitaan niin kotona kuin koulussa. Helander itsekin viihtyy lohensoudussa ja riekkometsällä verenperintönsä ansiosta. Nykyään Utsjoen peruskoululaisille on pidetty kursseja muun muassa riekon ansapyynnistä ja hirven käsittelystä.

Aina hirvi ei ole ollut Utsjoella yleinen riistalaji. Helanderin mukaan vielä 80-luvun lopussa hirven näkeminen oli jopa harvinaista.

– Hirvikanta on lisääntynyt ja uskon, että hirvenmetsästyksen myötä naakimiskulttuurikin säilyy. Alueet ovat naakimisille suotuisat, Helander pohtii.

Naakimiskulttuuri painottuu Pohjois-Suomeen. Oma riista -tietojen perusteella liki 90 prosenttia ”jäljitys ilman passeja” -metsästysmuodosta tapahtuu Lapissa ja etenkin Ylä-Lapissa.

Lisää samasta aiheesta

Talviriekot

Erämaan valkoiset

18.3.2020
Vieraspedoille kyytiä

Supikoiran luolapyynti

18.3.2020
Koiran kanssa

Osaatko antaa ensiapua koirallesi?

18.3.2020
Nuorten toimitus

Drone eränkäynnin kuvaamisessa

18.3.2020