Haavoittuneen pienriistan lopettaminen
Eläimen lopettaminen saattaa tulla eteen monenlaisissa tilanteissa. Asia on hyvä tiedostaa ja varautua siihen henkisesti, sillä lopettamisen on tapahduttava nopeasti, määrätietoisesti, rauhallisesti ja eläintä tarpeettomalta kärsimykseltä säästäen.
Metsästystilanteessa ei aina voida välttyä haavakolta, vaikka laukaus olisi harkittu ja ampumataito kohdallaan. Onnistuneeseen riistalaukaukseen vaikuttaa niin moni asia. Metsästäjä on myös henkilö, jolta helposti kysytään lopettamisapua. Lopettamistilanne voi olla vaativa, nopea ja stressaavakin. Harkintakykyä ei saa kuitenkaan koskaan menettää, ampuma-asetta käytettäessä turvallisuudesta on huolehdittava aina ensisijaisesti.
Yksikään laji ei ole ”lainsuojaton”
Eläimillä on erilaisia lakiin perustuvia määritelmiä: on riistaeläimiä, rauhoitettuja ja rauhoittamattomia eläimiä, on haitallisia vieraslajeja ja tulokaslajeja. Keskeistä on muistaa, ettei yksikään laji ole ”lainsuojaton”. Haitallisen vieraslajin pyynnissä tapahtuvaan lopettamiseen sovelletaan täsmälleen samoja periaatteita kuin minkä tahansa muun eläimen lopettamiseen metsästystilanteessa. Supikoiran kohdalla kyseeseen tulee käytännössä lopettaminen ampuma-aseella.
Metsästystä tai eläimen pyyntiä ja lopettamista ei koskaan saa motivoida viha tai aggressio. Suomalaiseen metsästyskulttuuriin ei myöskään kuulu antaa koiran tarkoituksellisesti raadella eläintä tai edes repiä kuollutta saaliseläintä. Eettiseen metsästykseen ja pyyntiin kuuluu aina saaliseläimen kunnioittaminen.
Laki velvoittaa
Lainsäädännön mukaan esimerkiksi loukkuun, luolaan, rakennuksen alle tai muuhun vastaavaan tilaan eläin on mahdollista lopettaa myös käsiaseella. Hukuttaminen, tukehduttaminen, kaasuttaminen tai muu vastaava lopetusmenetelmä on kielletty sekä metsästys-, että eläinsuojelulaissa. Lain mukaan siis ”Eläin on lopetettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti sen lopetukseen soveltuvalla menetelmällä ja tekniikalla.”
On myös säädetty poikkeuksia helpottamaan haavoittuneen riistan jäljitystä ja lopettamista. Tällöin – samoin kuin eläintä loukkuun lopetettaessa – on luvallista käyttää keinovaloa. Tämän lisäksi merialueella haavoittuneen riistaeläimen saa lopettaa ampuma-asetta käyttäen poikkeuksellisesti veneen moottorin käydessä.
Eläinsuojelulain 14 § on velvoittava: ”…Jos eläin on kuitenkin sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on ilmeistä julmuutta sitä kohtaan, eläin on lopetettava tai on huolehdittava siitä, että se lopetetaan.” Lopetustavan ja olosuhteiden lisäksi laki määrää myös lopettamisen jälkeisistä toimenpiteistä. Metsästäjän on varmistettava, että eläin on kuollut ennen kuin sen suolestamiseen, nylkemiseen, hävittämiseen tai muihin toimenpiteisiin ryhdytään. Käytännön tilanteissa esimerkiksi vaikkapa supikoira saattaa esittää kuollutta ja lähteä tilaisuuden tullen karkuun. Jos se on jo lopetusyrityksessä vammautunut, aiheutuu sille kohtuutonta kärsimystä ja todennäköisesti hidas kivulias kuolema.
Käytäntöä
Haavoittavan osuman jälkeen pyritään tietenkin ampumaan paikkaava laukaus välittömästi. Pakenevaa haavoittunutta eläintä on seurattava ja se on etsittävä aikaa ja vaivaa säästämättä. Koira on tässä erinomainen apu.
Jos metsästäjä saa eläimen käsiinsä vielä elävänä, pienet eläimet, kuten esimerkiksi linnut ja jänikset voidaan lopettaa napakalla iskulla päähän. Sorsastettaessa, mukana voi hyvinkin olla perinteinen ”kalapappi”, joka käy lopettamistarkoitukseen mainiosti. Linnun nopeaan lopettamiseen käy myös puukko, jos terän osaa työntää nopealla liikkeellä leuan alta nokan tyveltä aivoihin.
Metsästysasetta ei koskaan saa käyttää lyömäaseena, riski vahingonlaukaukseen ja aseen rikkoutumiseen on tällöin suuri.
Lopettamistekniikkaa on hyvä käydä läpi ja opetella rauhallisessa tilanteessa, kun käsissä on saaliiksi saatu eläin. Jos otteet ja eläimen anatomia ovat hallussa, varsinaisen lopettamisen osaa tehdä asiallisesti ja eläintä säästäen.
