Ajoketjujahdissa

Metsästystorven juhlava törähdys rikkoo aamu-usvaisen metsän hiljaisuuden. Tuntuu kuin olisi villisikajahdissa Keski-Euroopassa, mutta vilkaisu ympärille paljastaa asian oikean laidan. Kuurainen mäntymetsä sekä nevalta kuuluva teeren pulina eivät huijaa. Olemme hirvijahdissa Pirkanmaalla. Passissa on hiljaista, mutta mäkien takana ajo on alkanut.

Hirvien pyytäminen ajoketjulla on jahtimuodoista perinteisimpiä ja monen ehdoton suosikki. Ennen muinoin monessa kyläyhteisössä hirven ajometsästys oli tärkeintä paikallisten yhteistä tekemistä. Koko kylän väki juoksi metsän ainoan sarvipään perässä yrittäen karkottaa sen kohti passissa istuskelevia ukkoja.

Nykyään ajometsästys alkaa tuntua kuolleelta kansanperinteeltä ja ajoketjulla jahdataan vain siellä, missä metsästysalueet ovat pieniä tai pirstaloituneita. Syrjäseudut ovat tyhjentyneet ja reippaan ajohenkilön on korvannut ultimaattiseksi hirvenpyyntikoneeksi jalostettu jämtlanninpystykorva.

Onneksi vanhoja hyviä aikoja kunnioitetaan edes jossakin. Helsingin yliopiston metsätieteen opiskelijat ovat tunnettuja pitkäaikaisten perinteiden vaalimisesta. Hirviä he ovat jahdanneet 1960-luvulta saakka Hyytiälässä Juupajoella. Ja nimenomaan ajoketjulla.

Ajajia ja passeja

Kolmannen vuoden opiskelija Ukko Koivula on metsäylioppilaiden hirviporukan jahtivouti. Humppilalainen vetää syksyisin isoja yli 40 henkilön ajoketjujahteja opiskelijoille. Ajoketjujahdissa metsästysporukka jaetaan ajajiin ja passeihin.

– Ajoketju levitetään motin koon sekä ajomiesten määrän mukaan siten, että ajomiehet kävelevät rinnakkain kohti passiketjua, kertoo Koivula. Ajomiesten etäisyydet toisiinsa vaihtelevat maaston ja ajajien määrän mukaan 50–250 metrin välillä.

Ajomiehet pitävät maastossa ääntä huutelemalla tai hakkaamalla puukapuloita yhteen samalla kun kävelevät passiketjua kohti. Arka hirvi kyllä karkkoaa hiljaistakin kulkijaa, mutta äänenpidon avulla ajomiehet kuulevat toisensa ja saavat ketjun kulkemaan tasaisena rintamana. Koivula painottaa, että äänenpito on tärkeää myös turvallisuuden takia. Passimiehet tietävät näin ajajien sijainnin.

Nykyteknologia tarjoaa uusia keinoja ajoketjun kasassa pitämiseen. Koivula tuumailee, että ainakin sijainnin näyttävät karttasovellukset ja pikaviestipalvelut ovat olleet Hyytiälässä jahtien apuna.

Sopiva ajon pituus ja motin koko ovat monen asian summa. Yleensä ajoketju asetetaan passiketjusta noin 500–3000 metrin päähän.

– Lyhyemmissä ajoissa ajoketju on helpompi pitää kasassa, muistuttaa Koivula. Pitkässä ajossa hirvet tapaavat myös luikahtaa herkemmin motista ulos. Toisaalta isossa motissa on todennäköisemmin hirviä.

Yllättäviä tilanteita

Tärkeä taito ajoketjumetsästyksessä on osata olla hiljaa oikeaan aikaan. Paikoilleen rymistelevä passimies saa hirvet karkkoamaan ajoketjun läpi. Lähtöpaikoilleen mölyten suunnistavat ajomiehet varmistavat, että hirvi on motin ulkopuolella ennen kuin ajo ehtii edes alkamaan.

Koiran edellä saapuvalla hirvellä on usein vauhtia reippaasti. Mutta ajoketjun edellä hirvi jolkottelee hitaasti ja pysähtelee. Se kuuntelee ja haistelee ympäristöään pitäen tasaisen välin takaa-ajajiin. Passissa on siis korostetun tärkeää olla ääneti.

– Ajoketjumetsästys on todella jännittävää, mainostaa Koivula. Tilanteet voivat syntyä hyvinkin nopeasti. Koirajahdissa haukku tai tutka usein paljastavat, että kohta tapahtuu. Ajoketjun edessä hiipivä hirvi monesti ilmestyy ilman ennakkovaroituksia näkökentän reunaan tai metsästäjä säikähtää aivan viereisessä puskassa tapahtuvaa rasahdusta.

Ajojahti sopii ensikertalaiselle

Hirvenmetsästys ajoketjulla on ennen kaikkea sosiaalinen tapahtuma. Ajoketjujahdin pystyy järjestämään isollekin porukalle, ja mikä sen mukavampaa kuin täydellisellä ajomiesten toiminnalla ja onnistuneella riistalaukauksella saada hirvi saaliiksi.

Ajoketjumetsästys on myös hyvä tapa tutustuttaa ensikertalainen jahtihommiin. Ajomiehelle riittää varusteiksi reipas mieli, tukevat kengät ja kompassi. Nykyaikana kompassi- ja karttasuunnistuksen korvaa toki monesti älypuhelin kätevillä karttasovelluksilla, mutta perinteisiä keinoja ei kannata väheksyä. Ties milloin akku loppuu, puhelin putoaa metsäojaan tai GPS-signaali takkuilee.

Metsäopiskelijat Hyytiälässä ovat kunnostautuneet uusien henkilöiden tutustuttamisessa metsästysmaailmaan. Joka syksy yli viisitoista uutta ensimmäisen vuoden opiskelijaa lähtee seikkailulle kohti tuntematonta. Suurin osa heistä ei ole koskaan ollut missään tekemisissä metsästyksen kanssa. Koivula kertoo, että Hyytiälän jahdit tarjoavat opiskelijoille mahdollisuuden päästä metsälle ja aloittaa uusi harrastus.

– Tavoitteena on luoda se kipinä, jonka takia yksittäinen henkilö aloittaa metsästyksen. Jahdit eivät ole pelkästään hirvijahteja vaan opetusjahteja. Kokeneemmat metsästäjät ohjeistavat saaliin käsittelyssä maastossa ja lahtivajalla. Autetaan harrastuksessa alkuun pääsemisessä.

Moni intohimoinen metsästäjä on saanut ensikosketuksensa hirvijahtiin juuri Hyytiälästä. Ensin muutama hieno kokemus ajomiehenä, sitten metsästyskortti ja aselupa. Lopulta hirvikoe ja ensi kertaa passiin.

– Parhaita hetkiä Hyytiälän jahdeissa ovat ensikertalaisen hirvenkaato ja hyvin toiminut ajoketju. Yhteisöllisyys ja hyvät ystävät kruunaavat kaiken, hehkuttaa Koivula.

Lapset ja nuoret metsälle

Hirvijahti ajoketjulla on erinomainen tapa tarjota metsästyksestä kiinnostuneelle vasta-alkajalle hieno luontoelämys ja ensikosketus jahtiin.

Olisiko tässä hyvä tapa levittää lapsille ja nuorille tietoa sekä myönteistä kuvaa metsästyksestä? Jos jokainen metsästysseura järjestäisi koirajahtiensa lomassa yhden ajoketjupäivän esimerkiksi koululaisille, lapsi tai nuori iästään ja osaamistasostaan riippuen voisi liikkua ajoketjussa joko yksin tai kokeneen metsästäjän kaverina. Lopuksi nuotiomakkarat ja hyvällä tuurilla yhdessä saadun saaliin ihmettelyä.