Muu metsästysmahdollisuus hirvieläinten pyyntilupaharkinnassa
Jos pyyntilupahakemus koskee hirvieläimen metsästämistä metsästyslain 8 §:ssä tarkoitetulla alueella ja metsästysalueeseen sisältyy yli 1 000 hehtaaria valtion alueita, on hakemukseen liitettävä alustava ilmoitus metsästykseen ampujina osallistuvista, heidän vakinaisista asuinpaikoistaan sekä muista mahdollisuuksista metsästää kyseistä hirvieläintä.
Valtion maille tulevan suuren metsästyspaineen vuoksi pyyntilupia ja Metsähallituksen aluelupia myönnetään pääsääntöisesti vain seurueille, joissa on vähintään kymmenen metsästäjää. Heillä on ampumakoe voimassa tai vanhenee kuluvana vuonna, he eivät metsästä muualla ja heistä vähintään kuudella ei ole hirven metsästysmahdollisuutta muualla (niin sanottu minimiampujasääntö, pois lukien Enontekiö ja Utsjoki).
Metsästäjiä, joilla on olemassa muu metsästysmahdollisuus, jota he myös käyttävät (niin sanotut kyllä / kyllä -ampujat), ei oteta pyyntilupaharkinnassa huomioon lupatuottoa kerryttävinä. Ampujalla katsotaan olevan muu hirven metsästysmahdollisuus, mikäli hän kuuluu jäsenenä muuhun metsästysseuraan tai rekisteröitymättömään seurueeseen, joka hakee hirven pyyntilupaa Suomen riistakeskukselta. Seuran tai seurueen hakeminen, tai esimerkiksi osakkaana mukana olo useassa hakemuksessa, ei poista muun metsästysmahdollisuuden olemassaoloa toisen hakemuksen suhteen.
Metsästäjän oma ilmoitus muun metsästysmahdollisuutensa tosiasiallisesta käyttämättä jättämisestä ei tee hänestä muuta metsästysmahdollisuutta vailla olevaa.
Tarvitaan sekä pyyntilupa että metsästysoikeus
Hirvieläimen pyyntilupa ja metsästysoikeus tai -lupa ovat kaksi eri asiaa, joita ei tule sekoittaa keskenään. Pyyntiluvanvaraisen hirvieläimen laillinen metsästys edellyttää molempia.
Hirvieläimen metsästysoikeus valtion mailla voi Lapissa, Kainuussa, Kuusamossa, Pudasjärvellä ja Taivalkoskella perustua metsästyslaissa säädettyyn kuntalaisen oikeuteen metsästää valtion alueella tai Metsähallituksen toimivaltaisena viranomaisena myöntämään oikeuteen, niin sanottuun aluelupaan.
Metsähallitukselta saatavalla vuorokausiluvalla metsästävät metsästysvieraat eivät kerrytä pyyntilupatuottoa.
Metsähallituksen aluelupa ja Suomen riistakeskuksen pyyntilupa ovat kaksi erillistä hallintopäätöstä, joissa ampujaluettelon tarkastelua ei tehdä saman metsästyslain pykälän nojalla.
Metsästyslain 46 §:n mukaan, jos jollakin valtion alueella on tarpeen rajoittaa metsästyslupien määrää, Metsähallituksen on lupia myönnettäessä asetettava etusijalle metsästäjät, joilla muutoin ei olisi kohtuullista metsästysmahdollisuutta.
Metsästyslain 26 §:n 2 momentti taas edellyttää Suomen riistakeskusta kiinnittämään huomiota metsästysmahdollisuuksien tasapuoliseen jakaantumiseen metsästyslain 8 §:ssä tarkoitetulle alueelle pyyntilupia myönnettäessä.
Ampujatietojen oikeellisuus – tarkista ja päivitä omat tietosi
Metsähallitus ja Suomen riistakeskus selvittävät osana lupaharkintaa ampujaluetteloiden oikeellisuutta.
Yksittäinen ampuja voi kerryttää pyyntilupatuottoa vain yhdessä hakemuksessa. Selvityksissä käy joka vuosi ilmi tapauksia, joissa sama henkilö on mukana usean eri hakemuksen ampujaluetteloissa, hän ei ole lainkaan lupautunut osallistumaan jahtiin tai ampujan muu metsästysmahdollisuus on ilmoitettu väärin.
Hakijan tai hakemustietojen oikeellisuudesta vastaavan on henkilökohtaisesti varmistettava, että ampujaluettelon henkilöt ovat lupautuneet osallistumaan hirvenmetsästykseen hakijan seurassa tai seurueessa tulevalla metsästyskaudella.
Metsästäjien kannattaa myös itse tarkistaa ja varmistaa kirjallisesti omat ampujatietonsa seuran tai seurueen tekeillä olevan hakemuksen osalta. Sekä ilmoittaa vastuuhenkilölle mahdollisen muun metsästysmahdollisuuden olemassaolosta ja käyttämisestä sekä siihen liittyvistä muutoksista.
Väärän tiedon antaminen on rangaistava teko
Mikäli hakemuksessa annetaan riistakeskukselle tahallaan väärää tietoa, on kyseessä väärän tiedon antaminen viranomaiselle. Tämä on rangaistava teko.
Väärien tietojen antaminen voi johtaa hakemuksen hylkäämiseen, päätöksen korjaamiseen tai rikosilmoitukseen.
Jos poliisi epäilee rikoksen tapahtuneen ja esitutkinta alkaa, poliisi hankkii lisätietoja eri tavoin, esimerkiksi kuulustelemalla. Poliisilla on oikeus saada sille kuuluvan tehtävän suorittamiseksi tarpeelliset tiedot ja asiakirjat salassapitovelvollisuuden estämättä.