Tulevaisuuden riistasuhde

Kyselyt osoittavat selkeästi, että suomalaiset arvostavat riistalihaa ja haluaisivat lisätä sen käyttöä. Se koetaan eettisenä ja ilmastokestävänä ravintona, jota toivottaisiin löytyvän lähikaupasta. Ongelmaksi koetaan saatavuuden lisäksi vain hinta.

Tätä taustaa vasten olen todella yllättynyt kritisoivan kirjoittelun määrästä pitkin syksyä. Se saa pohtimaan, onko taustalla ääripäiden mielipiteet, halu uutisoida räväkästi, etääntyminen metsästyksestä, vieraantuminen perinteistämme, arvostuksen muutokset vai jokin muu?

Suomi on yhä metsästyksen suurmaa. 300 000 harrastajaa on todella paljon. Mutta olemmeko varmistaneet, että metsästys säilyttää asemansa suurien ikäluokkien lopettaessa harrastamisen? Olemmeko tehneet riittävästi metsästyksen ja riistan arvostuksen säilyttämiseksi? 

Itse näen jatkuvuuden varmistamisessa kolme keskeistä asiaa: riistakannat, metsästysmahdollisuudet ja saaliin arvostus. Riistaa pitäisi riittää kaikille suomalaisille, myös ei-metsästäjille. Olemmeko päästäneet riistakannat liian pieniksi? Myös kaupungeissa asuvien pitäisi päästä metsästämään. Onko esimerkiksi seuraan pääseminen liian vaikeaa? Saaliin arvostus, sen hyödyntäminen mahdollisimman hyvin ja myös jakaminen mietityttävät. Saammeko liian vähän saalista, kun saalis jää pääsääntöisesti metsästäjän omaan talouteen? 

Näihin kysymyksiin on syytä vastata. Itse uskon arvostuksen vahvistuvan positiivisista kokemuksista, esimerkiksi maukkaan riista-aterian äärellä. Olimme sitten metsästäjiä tai emme.

Riistakokin vinkit:

Saaliin vähäarvoisemmat osat saat hyödynnettynä ylikypsänä, esimerkiksi nyhtöhodarina tai burgerina. 

Kypsennä linnun jalat tai hirvieläimen potkat muutamia tunteja oluessa tai siiderissä sopivilla mausteilla, niin menestys on varmaa nuorisonkin keskuudessa. 

Perinteiset herkut hirvien sisäelimistä ja hirven turpasyltty kruunaavat arvokkaasti metsästäjän joulupöydän.