Susi, ihminen ja metsä – yhteiselon rajat
Marraskuun lopulla hallitus antoi eduskunnalle metsästyslain muutosehdotuksen, joka mahdollisti parhaillaan käynnissä olevan suden kiintiömetsästyksen. Uusi laki tuli voimaan vuoden 2026 alussa, ja metsästys alkoi heti sen jälkeen. Suomen riistakeskus teki esityksen suden kiintiömetsästyksen toteuttamiseksi 16 alueelle. Esityksessä ehdotettiin 100 suden kiintiötä, josta neljäsosa kohdennetiin koirasusialueille.
Tämä on askel kohti vastuullista suurpetopolitiikkaa, jossa metsästys on osa ratkaisua, eikä osa ongelmaa.
Suomen susikanta on kasvanut nopeasti. Vuoden 2025 lopulla susia arvioitiin olevan jo yli 550 yksilöä, mikä ylittää selvästi suotuisan suojelutason viitearvon.
Suden suojelun tavoitteena on saavuttaa ja säilyttää suotuisa suojelutaso, ei maksimoida yksilömäärää. Hyväksyttävä ja hallittu kannanhoito voi olla tehokkaampi kuin ehdoton rauhoitus. Kun kansalaiset kokevat, että heillä on vaikutusmahdollisuuksia, he ovat valmiimpia hyväksymään suden läsnäolon.
Suden asema ei ole vain biologinen kysymys, se on myös kulttuurinen ja poliittinen. Maaseudun ja kaupunkien näkemykset eroavat jyrkästi. Siinä missä toiset näkevät suden symbolina villistä luonnosta, toiset kokevat sen uhkana elinkeinoille ja turvallisuudelle.
Suden metsästyksestä ei pidä tehdä ideologista taistelua. Tarvitaan yhteistyötä ja vuoropuhelua metsästäjien, tutkijoiden, viranomaisten ja luontotahojen välillä. Meillä on yhteinen tavoite: elinvoimainen luonto, jossa ihminen ja eläin voivat elää rinnakkain, mutta eivät toistensa kustannuksella.
Uusi metsästyslaki ja alueelliset kiintiöt valmisteltiin huolella. Pyrkimys on pitkäjänteiseen ratkaisuun suurpetopolitiikassa etenkin suden osalta. Meidän on kuitenkin varauduttava siihen, että tulevia ratkaisuja tullaan kyseenalaistamaan.
Kannanhoidollinen metsästys on osa tasapainoa. Jos se torjutaan, torjutaan samalla mahdollisuus hallittuun rinnakkaiseloon.
Uskon vahvasti, että olemme nyt suurpetopolitiikassa vahvemmalla pohjalla kuin aiemmin.