Sudenmetsästyksen suma purkautuu viitearvosta
Euroopan luonnon tilaa seurataan luonto- ja lintudirektiivien raportointien avulla. Tänä vuonna raportoitiin vuosien 2019–2024 tiedot. Susi, karhu ja ilves ovat nyt suotuisalla suojelun tasolla boreaalisella vyöhykkeellä eli lähes koko maassa.
Raportissa edellytetään kannan suotuisan suojelutason yksinkertaistamista yhdeksi luvuksi, viitearvoksi. Se on helpommin sanottu kuin tehty. Miten yksi numero voi kuvata luonnon rikkautta ja monimuotoisuutta?
EU:n komissio on julkaisut ohjeita raportointiin ja viitearvon määritykseen. Viitearvo tulee määrittää ekologisten ja biologisten tekijöiden perusteella. Raportoinnissa on käytettävä parasta tieteellistä tietoa ja noudatettava varovaisuusperiaatetta. Tämä tarkoittaa sitä, että Luonnonvarakeskuksen (Luke) Suomen susikannan syntyvyyden, kuolleisuuden, muuttoliikkeen ja genetiikan perusteella tekemä viitearvolaskuri on paras käytettävissä oleva tieteellinen perusta määrittää viitearvo Suomen susikannalle.
Jotta viitearvo voidaan määrittää, on päätöksentekijän otettava kantaa niin sanottuihin hyväksyttäviin riskitasoihin. Maa- ja metsätalousministeriö (MMM) on linjannut riskitasot: hyväksytään lyhyen aikavälin 26 prosentin sukusiitosasteen kasvu ja varovaisuusperiaatteen mukainen 50 prosentin aliarvioimisriski. Sen päälle komission ohjeet edellyttävät turvamarginaalia, jonka MMM on linjannut 10 prosenttiin. Tästä saadaan tuloksena viitearvo 273. MMM on ottanut riskitasojen määrittelyssä huomioon sosioekonomiset vaikutukset sekä sen, että susikanta on lyhyessä ajassa levinnyt ja runsastunut Länsi-Suomessa. Lisäksi on huomioitu, että Suomen susikanta on yhteydessä Venäjän ja Skandinavian susiin.
Viitearvojen määritys on tehtävä avoimesti ja analyysit julkistaen. Luke on julkaisut viitearvolaskurin. Siitä onkin erilaisia riskitasoja käyttäen saatavissa erilaisia lukuja. Kritiikki ja kyseenalaistaminen kuuluvat tieteeseen ja demokratiaan, viitearvon on ne kestettävä.
Se, että tämänhetkisen parhaan tiedon mukaan viitearvolaskurin lähtökohtana on kaksi osapopulaatiota, ei tarkoita, että erilliset osakannat olisivat direktiivin pitkän aikavälin tavoite. Tavoitteena on yhtenäisen ja perimältään monimuotoisen susikannan säilyttäminen.
Koska susikanta on suotuisalla suojelun tasolla ja uusimman kanta-arvion mukaan yli tieteellisesti perustellun viitearvon, ovat edellytykset suden metsästykseen olemassa. Edellyttäen, että eduskunta hyväksyy lakimuutoksen ja asetukset saadaan voimaan.