Sikajuttu

Afrikkalainen sikarutto (ASF) jyllää taas Suomenlahden eteläpuolella, eikä Venäjän tilanteesta ole ollut tietoa muutamaan vuoteen. Tämä muodostaa kotimaiselle sikataloudelle riskin, jonka torjunnassa meillä metsästäjillä on oma merkittävä osamme. 

Villisika on mielenkiintoinen riistalaji, ja moni toivoo sen levittäytyvän omille jahtimailleen. On kuitenkin tärkeää asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Kotimaisen sianlihan tuotannon taloudellinen arvo on kertaluokkaa suurempi kuin villisian metsästysmahdollisuuksien mukanaan tuoma arvo.  

Suomi on viime vuosina saanut sianlihan vientimarkkinat auki esimerkiksi Kiinaan. Sikaruton leviäminen meille tekisi kaikki ponnistelut tyhjiksi. Vienti ei ole kehittynyt hetkessä ja sillä on suuri kansantaloudellinen merkitys. Lisäksi ruton saapuminen aiheuttaisi vakavia seurauksia paitsi yksittäisille tiloille myös koko sianlihan tuotantoketjulle.

On suuri riski, että tauti saapuu varomattoman elintarviketuonnin seurauksena, eli ”eväsleipien” välissä. On selvää, ettei sikaruttoalueille tule lähteä metsästysmatkalle. Jos kuitenkin on pakottava tarve matkustaa, on kaikki välineet paluun yhteydessä desinfioitava huolellisesti ja ohjeiden mukaisesti.

Metsästäjien on nyt kannettava vastuunsa kannan kurissapitämiseksi. He ovat tehneet tässä jo vuosikausia merkittävää työtä. Itärajan pinnassa on ollut lentävänä lauseena ”jos onnekas sika pääsee rajapitäjän läpi, niin viimeistään seuraavassa se kaatuu”. Tätä meiltä yhä edellytetään, eikä tilanteeseen ole valitettavasti odotettavissa nopeaa parannusta, ainakaan ennen kuin tehokkaita rokotteita saadaan käyttöön.

Metsästäjien vastuullisuutta osoittaa myös se, että ASF-näytteitä on toimitettu Ruokavirastolle aktiivisesti. Myös kunnan- tai läänineläinlääkärille tehtävä ilmoitus kuolleena löydetyistä, sairaista tai kolarissa olleista villisioista on erittäin tärkeä, jotta tauti havaitaan mahdollisimman nopeasti.

Yritetään yhteistuumin pitää sikarutto poissa.