Pieni suuri peto
Supikoira, tuo pieni viheliäinen eläin levisi Suomeen 1930–40-luvuilla, ja sen kanta on nykyään maassamme hyvin suuri. Sillä ei ole Suomessa luontaisia vihollisia, joten sen on helppo lisääntyä nopeasti.
Supikoira on haitallinen vieraslaji, eli se ei kuulu Suomen luontoon. Pienestä koostaan huolimatta se on aikamoinen peto. Kaikkiruokaisena sille kelpaavat hyvin linnun munat, minkä takia sitä kutsutaan munarosvoksi. Supikoira on tavanomainen vierailija myös puutarhassa, jossa se käy syömässä marjoja ja omenoita, ja jättää jälkeensä vielä terveisetkin…
Supikoira levittää myös erilaisia tauteja, kuten rabiesta ja kapia. Jos supikoira pyörii pihapiirissä se voi tartuttaa tauteja lemmikkiin. Hirvikoirien riesana se on joka syksy, ja usein siitä kuuleekin hirvenmetsästäjien, myös itseni, kiroavan.
Supikoiraa saa nykyisin pyytää ympäri vuoden. Jokaisen metsästäjän olisikin hyvä ottaa osaa pienpetopyyntiin. Jos supikoiran sattuu kohtaamaan, tulisi se saman tien poistaa. Koiran kanssa hirvimetsällä liikkuessa on tullut supikoira jos toinenkin poistettua. Supikoirat ovat monella paikkakunnalla ongelma ja kantaa tulisi rajoittaa huomattavasti. Metsästysseurojen järjestämät porukkajahdit ovat tässä yksi hyvä keino.
Supikoiraa voidaan metsästää eri tavoin, kuten loukulla, koiralla sekä haaskalta kytäten. Loukulla pyynti on vaikuttavaa passiivista pyyntiä. Itse pidän supikoiran metsästämisestä koiran kanssa, sillä pyynti on paitsi tehokasta myös jännittävää: ikinä ei tiedä, miten tilanteet kehittyvät.
Supikoiran metsästys on tärkeää ja hyödyllistä riistanhoitoa, ja siitä hyötyvät monet lintulajit. Luonnon moninaisuus kiittää, kun poistaa vierasperäisen haittaeläimen tekemästä tuhoja. Itse metsästän supikoiraa, jotta alueemme kanalintu- ja vesilintukannat parantuisivat. Porukalla tärkeän riistanhoitotyön pariin!
