Metsästäjän on osattava sopeutua
Minulle on pienestä asti kerrottu tarinoita kalastus- ja metsästysretkistä ja niillä saaduista saaliista. Kertomuksia on aina ollut mukava kuunnella nuotiolla. Valitettavasti osa tarinoista kertoo retkistä, joilla riistaa, metsästyskavereita tai lakia ei ole kunnioitettu.
Seurassani suurin osa metsästäjistä on vanhempaa sukupolvea. Juttujen mukaan heidän nuoruudessaan hirviä, lintuja ja muuta pienriistaa oli huomattavasti enemmän kuin nykyään, jolloin niitä voitiin myös metsästää enemmän. Vanhemmat tarinoiden kertojat kehuvat, kuinka isät, ukit tai he itse nuorina ovat ampuneet useita hirviä yhdeltä istumalta tai saman päivän aikana. Tarinoissa metsästysreissuilta kotiin tultiin mukana suuret saaliit.
Täällä Lapissa kun eletään, voi tarinoissa olla joissain määrin Lapin lisää, mutta usein tarinoiden kertojat haikailevat kuinka “ennen oli paremmin”. He eivät aina sopeudu tai tahdo sopeutua uusiin metsästystapoihin ja riistan käsittelyyn. Nykypäivänä tulee tarkkaan harkita, ampuuko vähäisistä luvista ja vielä vähäisemmistä hirvistä jonkun. Hygieniamääräykset lihan käsittelyssä ovat muuttuneet ja yleinen ”käytä kaikki niin hyvin kuin osaat”-periaate on joillain hukassa. Myös hyvän metsästäjän tavat porukassa tai kaverin kanssa metsästäessä ovat tärkeitä kaikkien turvallisuuden ja metsästyksestä nauttimisen takaamiseksi.
Riistan kunnioitus, metsästäminen seurassa ja riistan käsittely metsästystilanteesta pöytään on muuttunut paljon niin lakeineen kuin käytäntöineen. Metsästäjien on sopeuduttava vähenevään ja muuttuvaan riistakantaan. Olisiko nyt aika vaihtaa lakia ja riistaa epäkunnioittavat kertomukset sellaisiin, joissa riistaa, metsästyskavereita ja luontoa kunnioitetaan? Minä haluan tulevaisuudessa kuulla ja jakaa kertomuksia luonnon suojelemisesta, riistanhoidosta ja vastuullisesta metsästämisestä.
