Kanalintuja, rautoja ja hirvivahinkoja
Kesän säät antoivat odottaa hyvää marjasatoa ja kanalintujen pesintätulosta. Kolmiolaskentojen tulokset osoittavat, että kanalintujen lisääntymistulos on ollut kohtalaisen hyvä, joskin alueelliset vaihtelut ovat jälleen varsin suuria. Saamme kuitenkin nauttia kolmannesta peräkkäisestä hyvästä kanalintuvuodesta.
Toivottavasti laskettujen kolmioiden määrä pystytään pitämään edellisten vuosien tasolla, jotta kanalintujen metsästysajat voidaan kohdentaa alueittain kestävän käytön periaatteella. Menetelmä on maamme metsästäjien, riistahallinnon ja riistantutkimuksen yhteistyön kruununjalokivi, jota arvostetaan myös ulkomailla. Kolmioiden laskijoille kuuluvatkin aivan erityiset kiitokset.
Pienpetojen rautapyyntiin kohdistuu muutospainetta liian monen karhun saatua raudat käpäläänsä. Asetusluonnos oli alkukesästä lausunnolla, mutta sen voimaantulo viivästynee ainakin vuodenvaihteen tienoille. Keskeisin kysymys on suojarakenteen suuaukon koko. Sen pitäisi riittävän tehokkaasti estää muiden kuin kohdelajien pääsy rautoihin ja samalla säilyttää riittävä pyyntiteho. Myös valmistajat tarvitsevat sopeutumisaikaa mahdollisiin muutospykäliin.
Ruotsin ympäristösuojeluviraston julkaisemassa tutkimusraportissa on mielenkiintoisia havaintoja hirvikannan ja metsävahinkojen suhteesta. Raportin mukaan pelkästään hirvikantaa säätelemällä ei voida vähentää metsävahinkoja, vaan riistaa ja niiden ravintovarastoa on hoidettava rinnakkain metsätuhojen vähentämiseksi. Raportin mukaan hirvitiheyden muutos ei osoita vauriotason muutosta nykyisillä mittausmenetelmillä. Samalla alueella voi siis olla aiempaa suurempi vahinko riippumatta siitä, lisääntyikö vai vähenikö hirvikanta. Raportti antaa runsaasti ajattelemisen aihetta myös maassamme käytävään hirvikeskusteluun.
