Susikanta on kasvanut
Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan maaliskuussa 2021 Suomessa oli 18–25 susiparia ja 32–38 perhelaumaa. Susireviirejä oli yhteensä 54–59, mukaan lukien rajareviirit ja poronhoitoalueen reviirit.
− Perhelaumojen määrä oli noin 16 prosenttia suurempi kuin vuotta aikaisemmin maaliskuussa 2020 ja parien määrä noin 23 prosenttia suurempi. Uusista reviireistä valtaosa syntyi läntiseen Suomeen, kertoo tutkimusprofessori Ilpo Kojola Lukesta.
Susikanta on 2000-luvulla välillä kasvanut, välillä vähentynyt. Perhelaumojen määrä on kasvanut vuodesta 2017 lähtien ja oli maaliskuussa 2021 suurempi kuin kertaakaan aiemmin vuosijaksolla 1996−2021.
Kanta-arviossa keskitytään parien ja laumojen määriin, sillä ne kertovat susikannan elinvoimaisuudesta ja lisääntymispotentiaalista.
Runsastumisen taustalla hyvä pentutuotto
Reviirien jakautumisessa Länsi-Suomen, Itä-Suomen ja poronhoitoalueen välillä ei ollut merkittävää muutosta maaliskuuhun 2020 verrattuna. Maaliskuussa 2021 noin 57 prosenttia reviireistä sijaitsi läntisessä Suomessa.
Läntisen Suomen kannanhoitoalueella vahvimpien susikantojen alueita ovat Varsinais-Suomi ja Etelä-Satakunta sekä Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaa. Näillä alueilla valtaosa reviireistä oli perhelauman asuttamia. Itäisessä Suomessa susikanta painottui Kainuun ja Pohjois-Karjalan itäosiin sekä Pohjois-Savon pohjoisosiin.
Susien yksilömäärän arvioidaan maaliskuussa 2021 olleen 279−321. Susikannan runsastumisen taustalla on hyvä pentutuotto erityisesti siellä, missä susille on ollut saatavilla hyvin ravintoa.
Yhteistyö on aineiston keräämisen selkäranka – kiitos kerääjille
− Kanta-arvion ja tutkimuksen kannalta pitkät ja kattavat maastoaineistojen aikasarjat ovat todella arvokkaita. Ne lisäävät tulosten luotettavuutta ja mahdollistavat myös muutosten taustalla olevien seikkojen tutkimisen, Luken ohjelmajohtaja Katja Holmala kertoo.
Kiitos kattavasta maastoaineistosta sekä DNA-näytteiden että Tassu-tietojärjestelmään kirjattujen havaintojen osalta kuuluu aktiivisille kansalaisille ja petoyhdyshenkilöille. Ilman vapaaehtoisten osallistumista näin kattavan aineiston kerääminen ei olisi mahdollista.
DNA-näytteitä toimitti 212 vapaaehtoista kerääjää kaudella 2020-2021, kun edellisellä kaudella näytteitä saatiin 82 henkilöltä. Kerääjämäärän kasvun taustalla on DNA-keräyksen laajentuminen uusille alueille, mutta myös uusien ihmisten mukaantulo vanhoilla keräysalueilla.
Susikanta Suomessa maaliskuussa 2021 raportti (jukuri.luke.fi)
