Supikoirauroksen kesävaellus
Pohjoismaisessa supikoirahankkeessa on seurattu kesän aikana liikkuvaisen supikoirauroksen vaellusta Lapin ja Koillismaan alueella sekä koukkausta itään. Matkan varrella uros on kulkenut usean suojelualueen kautta ja ylittänyt itärajan pariin kertaan.
Pohjoismaisessa supikoirahankkeessa GPS-pannoitettujen urosten avulla pyritään löytämään supikoiranaaraita Pohjoisen Suomen alueelta. Kun Lapin alueella kantaa on reilun vuosikymmenen aikana saatu metsästettyä harvemmaksi, käy yhä useammin niin, ettei supikoirauros löydä kumppania laajoista liikkeistä huolimatta.
Kesän aikana hankkeessa on seurattu mielenkiinnolla supikoiraurosta, joka sai loukkuun mentyään kaulaansa seurantapannan Keminmaassa Akkunusjoen varrella kesäkuun alkupuolella. Yksilö viihtyi samalla alueella noin pari viikkoa, jonka jälkeen se otti suunnan kohti itää.
Martimoaavan-Lumiaavan-Penikoiden soidensuojelualue ei ilmeisesti supikoiraamme miellyttänyt, sillä alueen läpikulku tapahtui vuorokaudessa. Muutaman päivän päästä Ranualla vastassa oli laaja Lapiosuon-Ison Äijönsuon soidensuojelualue. Sen pohjoislaidalta supikoira käänsi kulkunsa kohti etelää ja Pudasjärveä, jonka se saavutti heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Seuraava pidempi noin viikon mittainen pysähdys tapahtui Iijoen varrella lähellä Jongunjärveä.
Tämän hengähdystauon jälkeen elokuun alussa alkoi päättäväinen matka kohti koillista. Alle kahdessa viikossa supikoira ylitti itärajan Kuusamon korkeudelta 12.8. Muutama päivä myöhemmin se haisteli jo Pääjärven rantoja jatkaen kuitenkin kohti pohjoista Paanajärven kansallispuistoa. Eipä näistäkään maisemista tullut vaeltajalle pysyvää elinaluetta, kun itärajan ylitys takaisin länteen tapahtui jo 23.8. Oulangan kansallispuiston alueella. Vaellus ei pysähtynyt suojelualueelle vaan jatkui länteen päätyen lähelle Rovaniemen rajaa ja Auttia, jossa hengähdystaukoa on nyt syyskuun alkupäivinä kertynyt viikon verran.
Kesäkuussa alkaneen vaelluksen aikana supikoiran mittariin on tullut matkaa reilut 700 kilometriä vuorokausikohtaisen keskiarvon ollessa noin yhdeksän kilometriä. Supikoirahankkeen näkökulmasta on myönteistä, ettei yksilö löytänyt kumppania reitiltään.
Alkusyksyn aikana seurataan pohjoisen metsästäjien havainto- ja pyyntiverkoston toimintaa; saadaanko supikoirasta syksyn aikana havaintoja tai saadaanko se saaliiksi muun metsästyksen yhteydessä?
Pantasupikoiran pyydystämisestä saa supikoirahankkeelta 50 euron lahjakortin erätarvikeliikkeeseen. Lahjakortin saa todennetusti vapautetusta pannoitetusta eläimestä tai saaliiksi päätyneen yksilön pannan palauttamisesta ottamalla yhteyttä Juha Mäkimarttiin, puh. 050 3011676. Pohjoismainen supikoirahanke kiittää Pohjois-Suomen metsästäjiä yhteistyöstä supikoirakannan rajoittamisessa.
