Supikoirat ja jänikset tärkeimmät borrelioosiriskin kannalta

Useimmat eläimet ja linnut voivat toimia puutiaisten isäntinä, mutta vain tietyt lajit voivat toimia borreliabakteerien isäntinä. Lajeilla, jotka voivat toimia sekä puutiaisten että borreliabakteerien isäntinä, voi olla suuri merkitys borrelioosiriskiin, mikäli lajit ovat runsaasti esiintyviä.

Esimerkiksi myyrät, jänikset, rusakot ja supikoirat pystyvät toimimaan isäntinä sekä puutiaisille että borreliabakteereille, kun taas hirvet, valkohäntäpeurat ja metsäkauriit eivät pysty. Hirvieläinten verellä on päinvastoin negatiivinen vaikutus borreliabakteereihin. Bakteerit kuolevat, mikäli niitä altistetaan hirvieläinten verelle.

Selvityksessä kartoitettiin isäntäeläinten esiintymistä, puutiaisten esiintyminen eri isäntäeläimillä ja isäntäeläimet, jotka pystyvät siirtämään borreliabakteereja puutiaisille. Tietojen perusteella laskettiin puutiaisten määrä, joka voi saada veriaterian ja niiden puutiaisten määrä, joka voi levittää borreliabakteereja. Tämän jälkeen simuloitiin eri isäntäeläinten runsauksia puutiaisten kokonaismäärän ja borreliabakteereja kantavien puutiaisten määrän hahmottamiseksi. Alueena käytettiin Uudenmaan maakuntaa.

Vallitsevissa olosuhteissa supikoiralla oli suurin merkitys puutiaisten ravinnonlähteenä. Supikoiralla oli myös suurin merkitys borreliabakteerien levittäjänä. Jänis ja rusakko olivat toiseksi tärkeimmät puutiaisten ja borreliabakteerien isännät. Ihmisten riski sairastua borrelioosiin linkittyi vahvimmin supikoirien, jänisten ja rusakoiden runsauteen.

Tämä johtuu supikoirien, jänisten ja rusakoiden suuresta määrästä. Ne antavat verta suurelle puutiaismäärälle ja siirtävät samalla borreliabakteereja monille puutiaisille. Olemassa olevien tietojen ja käytetyn analyysimenetelmän perusteella supikoira-, jänis- ja rusakkokantojen puolittamisella olisi suurempi vaikutus borreliabakteereja kantavien puutiaisten määrälle Uudellamaalla, kuin kaikkien hirvien, valkohäntäpeurojen ja metsäkauriiden hävittämisellä.

Mediassa on silloin tällöin esitetty, että hirvieläinkantojen hävittämisellä tai voimakkaalla leikkaamisella voitaisiin eliminoida aikuisten puutiaisnaaraiden isäntäeläimet ja tällä tavalla tyrehdyttää puutiaisten lisääntymistä. Selvitys osoittaa, että aikuisilla puutiaisnaarailla olisi tällöin vähemmän isäntäeläimiä, mutta näin saatu väheneminen puutiaispopulaatiossa olisi suhteellisen pieni.

Selvitys osoittaa myös, että Uudellamaalla on suorastaan virheellistä nostaa hirvieläimet pääasialliseksi syyksi suurelle määrälle borreliaa kantavia puutiaisia. Hirvieläinten määrä voitaisiin tuplata, mikäli pienet ja keskikokoiset isäntäeläimet eliminoitaisiin, ja silti kaikkien puutiaisten eri vaiheiden määrät vähenisivät. Samalla borreliaa kantavien puutiaisten määrä laskisi nollaan, koska ei olisi isäntäeläimiä, jotka pystyisivät levittämään bakteereja.