Uhanalaisuus ei tarkoita automaattista metsästyskieltoa

Kuluvana keväänä uhanalaisten lajien metsästyskieltoa ajava kansalaisaloite sai kannatusta.

Kategorisia rauhoituksia ei kuitenkaan tarvita lain tasolle, sillä maa- ja metsätalousministeriön asetuksilla voidaan joustavammin ja täsmällisemmin joko kieltää metsästys määräajaksi tai rajoittaa sitä erilaisilla keinoilla.

MMM:n asetuksilla onkin kielletty tai rajoitettu muun muassa punasotkan, tukkakoskelon, metsähanhen, merihanhen, allin, haahkan ja riekon metsästystä. Metsäkanalintujen metsästysajat ja -kiellot säädetään riistakolmiolaskentojen perusteella.

Automaattinen IUCN:n uhanalaisuusarvioinnista laukeava lainsäädännöllinen kielto on vastoin IUCN:n omia ohjeita. Uhanalaisuuden syynä voi olla joku muu kuin metsästys, joten automaattiset kiellot eivät ole välttämättä oikeita. Esimerkiksi lajin kaupallinen hyödyntäminen voi hyvin säänneltynä jopa auttaa lajien suojelemisessa.

Varoittava esimerkki aloitteen toimimattomuudesta on esimerkiksi pyy. Se julistettiin uhanalaiseksi vuonna 2019. Tämä perustui pääasiassa vuoteen 2018 päättyvään aikasarjaan, jossa oli kannan laskentahistorian pohjavuodet juuri 2016-2017. Sen jälkeen hyvän poikastuoton ansiosta kanta onneksi palautui ennalleen. Mutta pyypä on edelleen uhanalainen. Sen metsästyksen kieltäminen on täysin tarpeetonta.

Arvioinnit tekevät paljolti luontoharrastajista koostuvat vapaaehtoiset ryhmät. MMM:n ja riistakeskuksen asiantuntijat eivät ole saaneet osallistua niin sanotun ”lintutyöryhmän” työhön, joten parasta asiantuntemusta ja hallinnon objektiviteettiperiaatetta, eli arvioinnin asianmukaisuutta ja puolueettomuutta, ei pystytä varmistamaan.

Siksi suojelutoimenpiteistä päättäminen on oltava demokraattisen järjestelmän eli viranomaisten ja julkisen hallinnon tehtävä.