Peuratalkoot

Valkohäntäpeurakannan kanssa on lounaisessa Suomessa eletty ristiriitaisia aikoja. Peurakanta on muutamassa vuodessa paisunut niin suureksi, että ongelmissa ovat niin maatalous kuin ihmisten pihamaatkin. Myös kolarimäärä on kasvanut.

Metsästäjiä on pyydetty apuun ja samalla on epäilty, löytyykö mieltä keinoja kannan hallintaan. Tätä kirjoittaessani on päättymässä kolmas jahtikausi, jolloin tihentymäalueella on saavutettu ennätyssuuri peurasaalis.

On ongelmallista, ettei peurakannan koosta ja rakenteesta ole tarkkaa tietoa. Kauden jälkeen on useina vuosina huomattu kannan olleen suurempi kuin edellisessä arviossa oli oletettu.  Kanta ei ole pienentynyt, vaikka kaatomäärät ovat lisääntyneet kaksinumeroisilla prosenteilla. Toivottavasti ennätysjahti on nyt saanut kannan oikeasti merkittävään laskuun.

Kaikki peurajahdissa ja saaliin käsittelyssä sekä muissa järjestelyissä mukana olleet ansaitsevat ison kiitoksen. On hyvä muistaa myös metsästäjän taustajoukkoja. Harrastukseen käytetty aika on jostain muusta pois, ja siitä muusta vastaavat usein kotijoukot. He osallistuvat toki myös moneen suoraan metsästykseen liittyvään asiaan, kuten koirien hoitoon, välinehuoltoon ja saaliin käsittelyyn. Kiitokset siis teille kaikille.

Metsästäjät kotijoukkoineen tekevät parhaansa peurakannan hallinnassa. Maanomistajat ovat metsästäjän tärkein sidosryhmä ja heidän näkemystään kuunnellaan. Yhteistyöllä pyrimme saamaan kannat hallintaan tihentymäalueilla ja monia hyviä käytäntöjä on jo syntynyt jahtien tehostamiseksi.

Tihentymäalueen ulkopuolella tavoitellaan kantaa, jossa peuraa päästään metsästämään ja haitat pysyvät hyväksyttävällä tasolla. Peurakannan hoidossa otetaan merkittävä askel keväällä, kun alueelliset riistaneuvostot asettavat peurakannalle ensimmäistä kertaa tiheystavoitteet. Olisi hyvä, että pääsisimme tilanteeseen, jossa voisimme yhdessä nauttia kaikista hienoista hirvieläimistämme ilman, että niiden aiheuttamien tuhojen taakka muodostuu kenellekään kestämättömäksi.