Lintuatlas tukee luontevasti vuosittain tehtäviä riistakolmio- ja vesilintulaskentoja. Seuranta on keskeistä kestävän metsästyksen kannalta. Metsästäjiä kannustettiin kirjaamaan pesimähavaintoja riistalinnuista ja rauhoittamattomista linnuista Oma riista -palveluun, erityisesti taantuneista vesilinnuista, joiden seurannassa on alueellisia puutteita. Koska metsästäjät liikkuvat maastossa ympäri vuoden, havaintoja kertyy luontevasti muun toiminnan ohessa.

Metsästäjäkunnasta pyrittiin löytämään asiasta kiinnostuneita aktiiveja, joille tarjottiin apua kartoitettavan lajiston ja kohteiden löytämiseksi. Keväällä 2025 Metsästäjä-lehdessä julkaistuun ilmoitukseen tarttui 320 metsästäjää. Heille tarjottiin vinkkejä kohteista, jonne he jalkautuivat havainnoimaan omatoimisesti kesän aikana.

Lähes 7 000 metsästäjää kirjasi havaintojaan

Lintuatlaksen aikana lähes 7 000 metsästäjää kirjasi lintuhavaintoja Oma riistaan, ja aktiivisuus kasvoi vuosittain kampanjoinnin myötä. Ensimmäisenä vuonna havaintoja kertyi noin 1 500 metsästäjältä, mutta metsästäjille suunnatun kampanjan myötä vuotuinen kirjaajien määrä kaksinkertaistui. Myös keskimääräinen vuotuinen havaintokirjausten määrä kirjaajaa kohti kasvoi joka vuosi. Ilahduttavaa on, että kirjattujen havaintojen määrä kasvoi viimeisenä atlaskesänä kaikilla riistakeskusalueilla verrattuna edelliseen vuoteen.

Vaikka havaintojen kirjaaminen oli huomattavasti vaivattomampaa kuin esimerkiksi riistakolmiolaskennat, osallistujamäärä jäi verrattain pieneksi. Silti mukana oli erittäin aktiivisia kirjaajia, ja osa metsästäjistä saattoi kirjata havaintonsa muihin järjestelmiin, kuten Tiiraan tai Mobiilivihkoon.

Metsästäjiltä 40 000 havaintoa

Metsästäjät kirjasivat Oma riistan kautta lintuatlakseen neljän vuoden aikana yli 40 000 havaintoa, joista noin 37 000 hyväksyttiin lopulliseen aineistoon. Jokaisen havainnon pesimävarmuus määritettiin erikseen havainnon sisältämien tietojen perusteella. Virheellisiksi tulkitut lajintunnistukset, kuten metsähanhipoikue urbaanissa ympäristössä, ja selkeät muuttolintuhavainnot rajattiin pois.

Eniten havaintoja kirjattiin pinta-alaltaan suurilta Lapin ja Oulun riistakeskusalueilta. Metsästäjämäärään suhteutettuna ahkerimmin havaintoja kirjattiin Keski-Suomen, Kaakkois-Suomen ja Lapin riistakeskusalueilla, vähiten Uudenmaan ja Rannikko-Pohjanmaan riistakeskusalueilla. Alueiden vertailu ei kuitenkaan suoraan kerro kyseisten alueiden metsästäjien aktiivisuudesta, koska havaintoja on voitu kirjata myös kotiseutujen ulkopuolelta.

Yleislajeista eniten kirjauksia

Eniten havaintoja kirjattiin teeristä, sinisorsista, metsoista, telkistä, sepelkyyhkyistä ja pyistä. Nämä havainnot kattoivat lähes 70 prosenttia kaikista kirjauksista. Mainitut lajit ovat riistalajeista runsaslukuisimpia ja esiintyvät lähes koko maassa, joten havaintojen suuri osuus oli odotettua. Metsähanhihavaintoja kirjattiin ilahduttavan paljon, mutta yli puolet kirjauksista oli selkeitä muuttohavaintoja, eivätkä viitanneet hanhien pesintään havaintopaikan lähistöllä.

Metsästäjille suunnatun viestinnän kärkenä olleista taantuneista vesilinnuista havaintoja kirjattiin odotuksiin nähden vähän. Kyseiset lajit ovat selvästi sinisorsaa ja telkkää harvinaisempia, mutta havainnointia ei ehkä yrityksestä huolimatta saatu ulotettua riittävän kattavasti reheville lintuvesille ja muihin taantuneiden vesilintujen suosimiin elinympäristöihin.

Etenkin varislinnut ovat runsaslukuisia, helposti havaittavia ja tunnistettavia ja laajalle levinneitä, mutta kaikista rauhoittamattomasta kahdeksasta lajista kirjattiin silti koko urakan aikana vain tuhatkunta havaintoa. Havaintokirjausten määrä heijasteleekin voimakkaasti eri lajien arvostusta.

Metsäkanalintuhavainnoilla suurin merkitys

Suomalaiset metsästäjät arvostavat metsäkanalintuja. Metso, teeri ja pyy olivat kuuden eniten kirjatun lajin joukossa. Erityisesti poikuehavaintojen osuus oli metsäkanalinnuilla selvästi muita lajiryhmiä korkeampi.

Oma riista -kirjauksista juuri metsäkanalintuhavainnot toivat suurimman lisähyödyn lintuatlakseen. Havaintoja kertyi paljon, koska metsästäjät tuntevat omien metsästysalueidensa metsäkanalintujen poikue-elinympäristöt. Metsäkanalintuhavaintojen suuri painoarvo koko lintuatlaksen osalta korostaa yhteistyön tärkeyttä, jotta eri toimijoiden osaaminen ja vahvuudet saadaan parhaiten hyödynnettyä yhteisen päämäärän saavuttamiseksi.

Mitä seuraavaksi?

Vaikka lintuatlas on tältä erää ohi, ja seuraava kartoitus tehtäneen noin vuosikymmenen kuluttua, ei riistatiedon tarve lopu tai vähene. Havaintojen kirjaamisesta kannattaa tehdä rutiininomainen osa luonnossa liikkumista. Arvokasta tietoa kertyy tällöin ilman erityistä vaivannäköä.

Ilman metsästäjien vapaaehtoistyötä ajantasaisesta ja kattavasta riistatiedosta voitaisiin vain unelmoida. Riistakolmio- ja vesilintulaskennat jatkuvat jälleen ensi vuonna. Sekä laskettujen riistakolmioiden että vesilintujen pari- ja poikuelaskentojen määrät ovat olleet viime vuosina loivassa laskussa. Nyt on otollinen aika kääntää kehityssuunta, jotta riittävä ja alueellisesti kattava riistatieto saadaan turvattua.

Suomen riistakeskus kiittää kaikkia lintuatlaskartoitukseen osallistuneita!