Teräshaulipatruunat ja vanhat haulikot
Kun vesilintujen metsästyksessä kiellettiin 1990-luvulla lyijyhaulien käyttö, suomalaiset metsästäjät peloteltiin läpikotaisin. Tältä ajalta on peräisin liki vainoharhainen suhtautuminen korvaavien haulimateriaalien käyttöön ja pelko aseiden kestävyydestä.
Tuolloin haulikkokanta oli vanhaa. Vanhaa siis siinä mielessä, että kiinteästi supistetut piiput ja standardipesitykset olivat suosituimpia, eikä vaihtosupistajia tai magnumpesityksiä vielä ollut niin laajasti kuin nyt.
Vaikka modernimmat haulikot ovat usein ottaneet paikan aktiivisimmassa käytössä, eivät vanhat haulikot ole kadonneet mihinkään. Siksi 1990-luvulla juurrutettu pelko aseiden kestävyydestä nostaa päätään säännöllisesti. Mutta onko pelko perusteltu?
Teräshauleja kaikkiin haulikoihin
Tänä päivänä teräshaulipatruunoiden valikoima on varsin selkeä. Jos ammut esimerkiksi 12/70 kaliiperin teräshaulipatruunoita, on valittavana joko Standard tai High Performance -lataukset. Tämä on merkitty patruunoiden myyntipakkauksiin.
Kaikilla normaaleilla ja kunnossa olevilla 12/70 haulikoilla voi ampua Standard-teräshaulilatauksia. Niissä painetaso on turvallinen, haulikoko on korkeintaan 3,25 mm ja myös hauliannoksen momentum ja nopeus on rajoitettu.
Teräspullistuma
Yleisesti suositellaan, ettei puolisuppeaa tiukempia supistusasteita tulisi käyttää edes Standard-latauksilla. Tämä on kuitenkin varovaisuusperiaate, eli valtaosa haulikoista kestää Standard-patruunoita, vaikka piippu olisi täyssuppea.
Näyttävimmät ongelmat on saatu ampumalla tehokkaampia High Performance -teräshaulilatauksia magnumpesäisillä haulikoilla, joissa on kiinteästi täyssuppeat piiput. Tällöin hauliannoksen koko, nopeus ja suuremmat haulit aiheuttavat suuremman rasituksen supistajalle ja erityisesti ohutseinäiset piiput voivat antaa periksi. Ilmiö tunnetaan nimellä ”steel bulge” eli ”teräspullistuma”, joka tulee piipun suuosaan. Ilmiö ei ole vaarallinen ampujalle.
Lyhennä ampumaetäisyyttä
Standard-teräslataukset ovat ratkaisu, mutta samaan aikaan ne ovat myös rajoittava tekijä. Pieni haulikoko ja kevyt haulimateriaali yhdistettynä matalahkoon nopeuteen rajoittaa vääjäämättä käyttökelpoista ampumaetäisyyttä.
Mahdollisuus käyttää terästä ei siis välttämättä tee vanhasta haulikosta mielekästä metsästyshaulikkoa nykyaikaan. Kevyet Standard-lataukset ovat kuitenkin hyviä esimerkiksi vesilintujen houkuttelupyynnissä, jossa ampumaetäisyys on helpommin hallittavissa, sekä kyyhkyn pyynnissä, jossa pienemmät haulit riittävät ja ampumaetäisyydet ovat maltillisia.
Kannattaako vanhaa haulikkoa sääliä?
Haulikon rahallinen arvo määräytyy nykyään sen mukaan, onko siinä vaihtosupistajat ja magnumpesät. Mikäli näitä ei löydy, on ase pahimmillaan arvoton, vaikka se periaatteessa ihan hyvä haulikko olisikin.
Vanha haulikko on kannattavinta ottaa ampumakäyttöön niillä patruunoilla, joita voi turvallisin mielin käyttää. Vaikka jotain jostain kumman syystä sitten tapahtuisikin, arvoaan haulikko ei enää menetä, koska se muutoinkin on jo pohjamudissa.
2020-luvun teema on käytettyjen aseiden vyöry markkinoille perikuntien suunnasta. Kun tarjonta ylittää kysynnän, on 12/70-kaliiperin kiinteäsupisteisilla haulikoilla kahdensuuntainen ongelma: ostajat eivät niitä halua ja niitä on markkinoilla liikaa.
Tällaisia haulikoita ei siis kannata sääliä, vaan ne voi aivan huoletta ampua loppuun. Todennäköisesti sitä ei metsästyslaukauksilla edes koskaan tapahdu.

Teräkselle omat supistajat
Teräshaulipatruunoiden rakenne poikkeaa lyijyhaulipatruunoista. Suurin ero on haulikupissa. Tämän vuoksi hyvin käyvän teräshaulipatruunan löytäminen vanhaan haulikkoon voi olla työlästä.
Teräshauleja enemmän käyttävät valitsevatkin usein supistajan haulimateriaali edellä, ja ruuvaavat haulikon piippuun modernin teräshaulisupistajan. Ne eivät ole ensisijaisesti hauliannosta puristavia, vaan niiden toiminta perustuu enemmän haulikupin jarruttamiseen.
Mietojenkin terähaulipatruunoiden käyttökelpoisuus paranee, mikäli ne ammutaan modernimmilla supistajilla varustetuista haulikoista.