Suomen susikannan hoitosuunnitelmassa on linjattu ohjeet piha-alueilla vierailevien susien varalta. Piha-alueella tarkoitetaan asuin- tai tuotantorakennusten muodostamaa hoidettua aluetta. Koska susi luokitellaan luontodirektiivissä suojelluksi lajiksi, suden aiheuttamiin ongelmatilanteisiin pyritään ensisijaisesti löytämään sellainen muu tyydyttävä ratkaisu, joka ei pakota suden tappamiseen.

Hoitosuunnitelmassa mainitaan suden karkotuksesta muun muassa näin: ”Asutuksen läheisyydessä vierailevien susien karkotukset koirilla, erilaiset ääni- ja valopelotteet yhdistettynä kipuun saattavat muuttaa suden käyttäytymistä ja luoda ihmisarkuutta sudelle”.

Asutuksen lähellä tehdystä susihavainnosta on aina ilmoitettava alueen petoyhdyshenkilölle, jotta tieto välittyy viranomaiskäyttöön. Välitöntä uhkaa tai vaaraa aiheuttavista susista on oltava yhteydessä hätäkeskukseen.

Omalla vai viranomaisen luvalla?

”Luontodirektiivin tulkintaohjeen mukaan yksittäinen karkotus tai häirintä, joka ei vahingoita sutta, ei ole kiellettyä häirintää.”

Lain mukaan kuka tahansa voi karkottaa suden piha-alueelta vahingoittamatta eläintä. Karkotusta voidaan tehostaa esimerkiksi voimakkaan äänen avulla. Mikäli sutta seurataan tai ajetaan hoidetun pihapiirin tai laitumen ulkopuolella, on toiminta metsästyslain 37 §:n vastaista.

Haja-asutusalueella suden karkottamiseen piha-alueen ulkopuolella tarvitaan Suomen riistakeskuksen myöntämä häirintä- ja karkotuslupa. Lupa voidaan myöntää, jos siihen on riittävät perusteet.

Luvan myöntämisen ehtona ovat toistuvat susien pihavierailut, jotka petoyhdyshenkilöt ovat kirjanneet Tassu-järjestelmään. Tassusta tiedot siirtyvät Riistavahinkorekisteriin, josta niitä voidaan käyttää karkotusluvan perusteluissa.

Monet syyt houkuttelevat susia pihoihin

Susien pihavierailut ovat luonteeltaan hyvin erilaisia. Aina pihavierailuihin ei liity omaisuuteen tai ihmiseen kohdistuvaa vaaraa tai uhkaa. Lähes poikkeuksetta sudet liikkuvat reviirillään myös lähellä ihmisasutusta, ellei reviiri sijaitse laajoilla erämaa-alueilla.

Perusluonteeltaan arkana eläimenä susi pyrkii välttämään kohtaamista ihmisen kanssa. Yleensä poikkeavasti käyttäytyvä susi on joko sairas, ihmiseen liiaksi tottunut, koiran ja suden risteymä tai sudella on pennut lähialueella. Nuori susi voi käyttäytyä kokemattomuuttaan hyvinkin rohkeasti.

Joillakin alueilla saalis- ja ravintoeläinten vähäisyys on saanut sudet hakeutumaan ravinnon perässä lähelle ihmisasutusta.

Sudet hakeutuvat pihapiirin läheisyyteen myös ihmistoiminnan seurauksena. Sutta voi houkutella paikalle esimerkiksi ravinnoksi kelpaava talous- tai teurasjäte, joka on jätetty odottamaan kuljetusta asutuksen liepeille. Ongelmia aiheuttavat myös pienpetoja varten perustetut haaskat, jotka on sijoitettu liian lähelle pihaa.

Susireviireillä oman haasteensa tuovat kotieläimet. Esimerkiksi ulos jätetyt koirat vetävät susia puoleensa erityisesti iltaisin, öisin ja -aamuyön tunteina huolimatta siitä, vaikka koirat olisivatkin suojassa pedoilta tarhassa.

Lampaat, hevoset ja monet muutkin kotieläimet houkuttelevat susia tuotantorakennusten tai laidunalueiden läheisyyteen. Suotuisissa olosuhteissa tarkan hajuaistinsa avulla susi kykenee paikantamaan esimerkiksi lampaat useiden kilometrien päästä.

Suden käyttäytyminen vaihtelee yksilöittäin

Suden käyttäytymisessä on yksilöllisiä eroja, joita ilmenee myös lauman sisällä. On vaikea ennustaa, miten eri yksilöt suhtautuvat ihmisiin, koiriin, muihin kotieläimiin tai rakennettuun ympäristöön.

Suden käyttäytymistä ohjaa hengissä pysyminen, johon kuuluu olennaisena osana ravinnon hankkiminen. Susi on viisas eläin ja ottaa ravinnon sieltä mistä sitä on helpoiten saatavissa.

Jos sudet ovat oppineet löytämään ravintoa pihalta, ne palaavat herkästi aina uudestaan samoille piha-alueille. Tämä korostuu erityisesti tilanteissa, joissa sudet eivät saa riittävästi ravintoa luontaisessa elinympäristössään tai niitä ei ole onnistuttu karkottamaan tehokkaasti pihoilta.

Vuosien saatossa on tullut esiin tapauksia, joissa lopetetuista susista on löytynyt kapseloituneita hauleja. Haavoittunut tai loukkaantunut susi ei kykene saalistamaan terveen yksilön tavoin, mikä voi houkutella sen pihapiireihin etsimään helppoa ravintoa.

Joskus pihapiirissä liikkunut susi voi olla myös nuori, juuri laumastaan eronnut yksilö, joka tutkii ympäristöään ja etsii tulevaa lisääntymiskumppania ja omaa reviiriä. Varsinkin päivällä piha-alueella vieraileva susi on usein kokematon nuori yksilö.

Karkotuslupa pähkinänkuoressa

Suomen riistakeskuksella ja poliisilla on omat lainsäädäntöön perustuvat ohjeistuksensa siitä, miten suden aiheuttamiin uhka- tai vaaratilanteisiin reagoidaan. Riistakeskus tekee hakemuksen perusteella päätöksiä taajama-alueiden ulkopuolisilla piha-alueilla liikkuvan suden karkottamiseksi. Karkotus on metsästyslain alaista ja vaatii metsästysoikeuden alueelle. Taajama-alueilla tapahtuvat karkotukset kuuluvat vain poliisin toimivaltaan.

Karkotuspäätöksessä määritellään alue ja ajankohta, jolloin suden karkottaminen voidaan aloittaa, sekä hyväksytyt karkotuskeinot. Poliisin määräämissä karkotuksissa toteuttajan on hyväksytettävä karkotussuunnitelma karkotuspäätöksen tehneellä poliisimiehellä.

Poliisin määräämä karkotuspäätös on voimassa enintään 21 päivää kerrallaan, Suomen riistakeskuksen myöntämä 31 päivää. Riistahallinnolle tehdyssä suden karkotushakemuksessa on mainittava häirittävien yksilöiden lukumäärä, jos kyseessä on tietyn yksilön tai tiettyjen yksilöiden häiritseminen.

Suomen riistakeskukseen ohjeistuksessa mainitaan myös, ”jos hakemus koskee poikkeuslupaa kiellettyjen pyyntivälineiden tai -menetelmien käyttöön, hakijan on esitettävä hakemuksessaan syy, jonka vuoksi pyynnissä tarvitaan kiellettyä pyyntivälinettä tai pyyntimenetelmää. Hakemus kielletyn välineen tai menetelmän käyttämiseen voidaan käsitellä yhdessä eläimen häiritsemistä koskevan poikkeusluvan kanssa”.

Lisäksi Suomen riistakeskus vaatii, että hakijan on liitettävä poikkeuslupahakemukseensa selvitys metsästysoikeudesta alueella, jolle lupaa haetaan.

Karkotuksen onnistumisen kannalta ratkaisevaa on, miten nopeasti susi tai sudet saadaan karkotettua pihapiiristä. Tehokkain tulos saavutetaan, kun karkotus toteutetaan välittömästi ensimmäisen pihakäynnin yhteydessä, jolloin susi parhaiten yhdistää epämiellyttävän karkotustilanteen pihakäyntiin. Tämä on usein käytännössä kuitenkin lähes mahdotonta.

Kaikki karkotuskerrat, käytetyt menetelmät, karkotuksen ajankohta ja siihen osallistuneiden henkilöiden määrä ja toimenpiteen vaikutus on raportoitava riistakeskukselle. Karkotuspaikka jäljityksineen on merkittävä kartalle.

Jos karkotukset eivät tehoa

Käytännössä suden karkottaminen on haastavaa, koska tehokkaita karkotuskeinoja on vähän. Haasteet korostuvat, jos kyseessä on kokonainen susilauma. Poliisihallitus on asettanut onnistuneelle karkotukselle kriteerit, joiden tavoitteena on mahdollisimman tehokas toimenpide, jolla sudet saadaan pakenemaan riittävän etäälle alueelta.

Jos tehokkaasti toteutetut karkotukset eivät poista suden pihavierailuja, voidaan hakea poikkeuslupa yhden suden tappamiseen kerrallaan. Jos ongelma jatkuu, voidaan hakea uusi poikkeuslupa. 

---

Käytetyt lähteet: Suomen susikannan hoitosuunnitelma, Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2019:24. Lisäksi artikkelia varten on haastateltu: Kai-Eerik Nyholm, Suomen riistakeskus Pohjois-Karjala, Mika Piiroinen, Tuupovaara-Värtsilä.