Ensimmäiset kolme artikkelia käsittelivät tuoreeltaan yhteiskunnassa esillä olleita osin haastavia aiheita riistatiedon tuottamisen, metsästyksen hyväksyttävyyden sekä muuttuvien asenteiden ja ilmiöiden toisiinsa kytkeytymisestä. Nostan tässä esiin muutamia keskeisiä asioita juttusarjasta.

Riistayhteistyön haastaminen ei ole toimiva työkalu muuttaa EU-tasoisia asioita

Vuonna 2024 suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen jumiutumisen myötä haastettiin riistaan liittyvää hallinnon, tutkimuksen ja kentän yhteistyötä ja sen muotoja. Erityisesti vastatuulessa oli metsästäjien tekemän vapaaehtoistyön jatkuvuus ja kattavuus suurriistavirka-apuun (SRVA) ja riistatiedon tuottamiseen liittyen. Metsästäjien tekemä vapaaehtoistyö on oleellisen tärkeää viranomaisten toiminnan, kansalaisten turvallisuuden ja luotettavan tutkimustiedon tuottamisen kannalta. Tämän vuoksi muutokset vapaaehtoistyössä voivat koskettaa laajasti.

Suomessa riistaeläinten metsästyksen mitoitus ja kannanseuranta perustuvat vahvasti vapaaehtoisten tuottamaan tietoon. Resursseja sen korvaamiseen ei ole. Nykyistä huonompi tietopohja kanta-arvioiden aineistona voisi johtaa esimerkiksi nykyistä epätarkempiin kanta-arvioihin ja varovaisempaan päätöksentekoon. Kuitenkin muutoksia politiikkaan ja säätelyyn tarvitaan nimenomaan EU-tasolla, jotta suurpetojen metsästykseen saadaan kansalliselle tasolle kaivattua muutosta.

Painoarvoa eläinten oikeuksille ja laajempaa tarkastelumittakaavaa

Ihmisen luontosuhde muuttuu ajassa, ja suomalaistenkin asenteisiin vaikuttavat vahvasti eurooppalaiset ja kansainväliset ilmiöt. Nykyään yhä useampi on kiinnostunut ihmistoiminnan vaikutuksista eläinten hyvinvointiin ja oikeuksiin. Myös luonnonvaraisten eläinten oikeudet nähdään aiempaa laajemmin. Tämä haastaa myös metsästyskulttuuria.

Perinteisesti suomalaisessa yhteiskunnassa katse on kohdistunut yksittäiseen riistalajiin: mikä on sen kanta ja paljonko se kestää verotusta. Nykyään huomio kiinnittyy yhä enemmän siihen tulevatko luonnonvaraisten eläinten ja muun luonnon tarpeet sekä vuorovaikutussuhteet huomioiduksi ihmistoimien suunnittelussa. Puhutaan ekosysteemiajattelusta, jossa luontoa tarkastellaan kokonaisuutena. Ekosysteemin tarkastelu tuo esiin monimutkaisia vuorovaikutuksia, jossa ihminen on osa kokonaisuutta. Tässä tarkastelussa lajit eivät ole hyviä tai huonoja, vaan niiden rooli ekosysteemissä on usein moniulotteinen ja dynaaminen.

Metsästyksen arvostus rakentuu useasta tekijästä

Kaikilla meillä on uskomuksia ja arvostuksia, jotka ohjaavat arkisia valintojamme. Henkilöt, jotka eivät itse metsästä eivätkä saa lähipiirinsä kautta kosketusta metsästyskulttuuriin, rakentavat metsästys- ja metsästäjänäkemyksensä omista kohtaamisistaan metsästäjien kanssa. Näkemyksiin vaikuttavat myös julkisuuden riista-aiheiset keskustelut ja uutisointi sekä se, kuinka avoimesti ja vastuullisesti metsästäjät vaikuttavat toimivan.

Myös metsästäjien yhteiskunnalle tuottamat erilaiset hyödyt, kuten rooli turvallisuuden tuottajana, viranomaisten avustaminen sekä riistavahinkojen hillintä kantojen kokoa metsästyksellä rajoittamalla, lisäävät tutkitusti metsästyksen arvostusta. Riistanlihaa puolestaan pidetään yleisesti arvokkaana ja eettisenä ruokana, vaikka se edustaa noin kaksi prosenttia kaikesta lihankulutuksesta.

Tämä kolmen artikkelin sarja päättyy kiteytykseen: yhteistyö tutkimuksen ja viranomaisten kanssa kasvattaa metsästyksen ja metsästäjien arvostusta yhteiskunnassa. On ymmärrettävää, että kannanhoidollisen metsästyksen haasteet voivat turhauttaa. Samalla on tärkeää muistaa, mitkä ovat ne työkalut, joilla voidaan vaikuttaa EU-politiikkaan, kun taas kansallinen toiminta vaikuttaa metsästyksen hyväksyttävyyteen Suomessa.

Alkaneen vuoden 2025 ensimmäisessä artikkelissa tulemme käsittelemään kansalaishavaintojen ja tieteellisen tutkimustiedon eroavaisuuksia sekä kummankin hyödyntämistä tutkimuksessa ja kanta-arvioinnissa.

---

Kirjoittaja on ohjelmajohtaja Luonnonvarakeskuksessa.