Naakka oli pitkään rauhoitettu. Sen kanta on runsastunut 1900-luvun puolivälin alle 20 000 pesivästä parista noin 150 000–200 000 pesiväksi pariksi. Naakan voimakas runsastuminen aiheuttaa päänvaivaa maanviljelijöille sen aiheuttaessa maatalousalueilla mitattavia vahinkoja.

Loppukesästä ennen puinteja rehuaumat, paalit ja siilot tarjoavat naakoille helppoa ravintoa. Navetat ovat kuumina kesäpäivinä auki ja ruokailumahdollisuudet tuovat suuria määriä naakkoja samaan ruokapöytään karjan kanssa. Navetoissa naakat aiheuttavat ruokahävikkiä, mutta myös sotkevat ulosteillaan ympäristöä. Työntekijöiden päivät alkavatkin usein naakkojen jälkien siivoamisella. Naakat parveutuvat parhaimmillaan yli tuhatpäisiksi parviksi, jonka vuoksi yhteiselo muuttuu nopeasti hankalaksi.

Jalasjärveläinen Markus Tuunainen ystävineen on tilallisten apuna joka vuosi ja pyrkii vähentämään naakkakeskittymiä ongelmapaikoilla. Naakkajahti on tärkeää kesän ja alkusyksyn pyyntiä ja jatkuu pitkälle syyskuuhun saakka.

Naakan pesimäaikainen rauhoitus on 10.3.–31.7., mutta poikkeusluvilla naakkaa voi ryhtyä pyytämään 1.7. alkaen.

– Poikkeusluvan avulla saadaan melko hyvin ainakin hetkellisesti vähennettyä naakkojen aiheuttamia haittoja tila kerrallaan. Poikkeuslupa kun mahdollistaa naakkojen poistamisen ja häiritsemisen pahimpaan vahinkoaikaan, eli kun niillä ei ole samaan tapaan ravintoa tarjolla kuin peltojen puimisen jälkeen, Tuunainen kertoo.

Kaaveet esiin ja piiloon

Naakka on tarkkanäköinen lintu, joten tilakeskuksissa metsästäminen vaatii naamioitumista siinä missä pelloillakin. Koska pihat ovat usein päällystettyjä ja suojana on lähinnä tilan rakennuksia, Tuunainen rakentaa rakennusten väliin rimoista kehikon, joka vuorataan naamioverkolla tai kuormalavoilla. Naakat tulevat hanakasti murskeviljakasalle ja rehuaumalle, jolle naamioinnin takaa päästään ampumaan.

– Myös kaaveista on naakkajahdissa apua. Käyttökelpoisimpia ovat perinteiset kyyhkyille tarkoitetut kuorikaaveet, jotka on maalattu mattamustiksi. Niitä on helppo pakata kymmeniä pieneen tilaan ja ne on nopea levittää paikalleen. Myös valmiita kaaveita löytyy nykyään kaupoista, Tuunainen kertoo.

Naakka on loppujen lopuksi pieni lintu, joten pienillä hauleilla pärjää. Tyypillisimmin käytetään noin 2,5-millistä teräshaulia. Myös jotkin urheiluammuntaan tarkoitetut patruunat voivat Tuunaisen mukaan sopia, kunhan tarkistaa että lähtönopeutta on riittävästi. Ensisijaisesti hän luottaa kuitenkin puhtaasti metsästykseen tarkoitettuihin patruunoihin.

Noutavia koiria ei naakkoja pyytävässä Tuunaisen porukassa pidetä lähtökohtaisesti mukana. Tilakeskuksissa linnut löytyvät helposti, ja tilalla pyörivien koneiden, laitteiden ja lehmien vuoksi koiran käyttäminen voisi olla haasteellista.

– Peltojahdissa noutaja on kuitenkin vakiokalustoa, Tuunainen painottaa.

Poikkeusluvasta

Poikkeuslupa haetaan usein useammaksi vuodeksi ja usealle tilalle kerrallaan. Jahdattu naakkaparvi, kun vaihtaa nopeasti sijaintiaan, valitettavasti usein seuraavan tilan riesaksi. Kun usea tila on poikkeusluvan piirissä, päästään naakkojen perässä siirtymään ja näin ajettua ne hiljalleen pois alueelta ja tilakeskuksista.

– Suuret parvet ovat erityisen haastavia. Monesti sellainen siirtyy nopeasti sivuun ensimmäisistä laukauksista, mutta saattaa jäädä kilometrin päähän odottelemaan ja palata takaisin metsästäjien poistuttua, Tuunainen kertoo.

Poikkeusluvan hakemiseen tarvitaan aina arviot naakkojen aiheuttamista vahingoista, siivouskustannuksista ja ruokahävikistä. Lisäksi hakemuksen mukana on ollut eläinlääkärin lausunto naakkojen aiheuttamasta salmonellariskistä.

– Naakalle haettavan poikkeusluvan ohella on alueille haettu usein myös poikkeuslupa variksille. Variksia on alueittain reilusti naakkoja vähemmän, mutta myös ne aiheuttavat vahinkoa, ja variksia tuleekin silloin tällöin naakkajahdin ohella. Varis on kuitenkin selkeästi naakkaa varovaisempi ja väistää pyytäjiä selvästi helpommin jo ilman ensimmäistäkään laukausta, Tuunainen kertoo havainnoistaan.

Tuunainen on usein tilallisten apuna poikkeuslupahakemusten täyttämisessä ja kannustaa metsästäjiä omalta osaltaan huolehtimaan, että naakoista kärsiville tiloille on poikkeuslupa haettuna.

Saalista tulee, mutta se ei ole pääasia

Saalismääristä udellessa Tuunainen toteaa saalista kyllä naakkajahdissa usein tulevan. Ensimmäiset jahtikerrat tilalla saattavat tuottavat helposti kymmenien, jopa yli sadan naakan päiväsaaliita ennen kuin naakat oppivat varomaan.

– Naakkaparvet ovat niin suuria ja kanta kasvanut niin paljon, että pyytämällä siihen ei käytännössä saa aikaiseksi minkäänlaista lovea, Tuunainen lisää.

Hänen mukaansa yksittäisessä parvessa voi tilakeskuksessa olla jopa 1 500 lintua, ja päivän aikana lintuja tuntuu pyörivän paikalla vielä moninkertaisesti.

– Sitä voi lähteä räknäilemään minkälaista ruokahävikkiä tuollainen lintumäärä aiheuttaa, ja ennen kaikkea minkälainen salmonellariski jätösten kautta syntyy. Jahdin pääasia onkin karkottaa linnut tilalta. Menee aina hetki ennen kuin linnut oppivat väistämään ja karkottava vaikutus saadaan aikaan, Tuunainen toteaa.

Saaliista osa menee noutajien harjoituslinnuiksi ja Tuunainen pyrkii pakastamaan niitä mahdollisimman paljon pienpetojen loukkusyöteiksi ja haaskoille.

– Mitään eläintä on sääli haaskata, hän toteaa.

Alkusyksystä helpottaa

Kriittisintä aikaa tilallisten näkökulmasta on loppukesä ennen peltojen puintia. Kun vilja on korjattu, löytävät naakat pelloilta helposti ravintoa ja parvet siirtyvät pikkuhiljaa pois tiloilta ja tilallisten ahdinko helpottaa. Silloin Tuunainen siirtyy peltopyyntiin ja naakkakaaveiden joukkoon lisätään kyyhkykuvia. Naakkajahtia jatketaan niin kauan kuin niitä näkyy pelloilla riittävissä määrin.

Naakka on osittaismuuttaja ja Suomen ulkopuolella talvehtivat naakat aloittavat muuttonsa syyskuun loppupäässä. Samoihin aikoihin Tuunainen lopettelee naakkajahtejaan ja siirtää huomionsa muihin metsästysmuotoihin.