Suostuisivatko rhy:t vielä arvioimaan lakkopäätöksiään?
Kymmenkunta riistanhoitoyhdistystä on irtisanonut poliisin kanssa tehdyn suurriistavirka-apusopimuksen. Irtisanomisia on tapahtunut erityisesti Itä-Suomessa. Lakkoilun perimmäinen syy näyttää olevan KHO:n kielteiset suurpetolupiin liittyvät päätökset. Poikkeuksena on Espoo-Kauniainen, jossa suurriistavirka-aputoiminta (SRVA) loppui, koska yhdistys joutuisi maksamaan kuntayhtymälle 170 euroa jokaisesta liikenteessä kuolleesta eläimestä kaatopaikkakäytännön muuttumisen seurauksena.
SRVA on yksi riistanhoitoyhdistyksen yleishyödyllisistä ja yhteiskunnan toimivuuden kannalta tarpeellisista tehtävistä. Vaikka sitä ei ole suoraan riistahallintolaissa mainittu, se on kirjattu lain perusteluihin esimerkiksi rhy:n asiantuntijapalvelusta. SRVA on myös yksi rhy:n valtionapuperusteista. Lisäksi liikenteessä kuolleen hirvieläimen tai villisian omistusoikeus kuuluu paikalliselle rhy:lle.
Vaikka metsästäjien tunteita on nyt koeteltu raskaasti korkeimman laintulkitsijan päätöksillä, niin onko lakkoilu sittenkään oikea tapa? SRVA on ehdottomasti yksi parhaista brändeistä, jolla pystymme perustelemaan metsästystä ja vapaaehtoistoimintaan perustuvaa hallintorakennetta. Ja on muistettava eläinsuojelullinen näkökohta – kenelläkään muulla kuin metsästäjillä ei ole taitoa ja osaamista eläimen jäljittämiseen ja lopettamiseen. Lakkoilua voisi jääkiekkotermein verrata syötöksi suoraan vastustajan lapaan. Kun vielä huomioidaan, ettei lakkoilulla edes ole vaikutusta KHO:n suurpetolupien linjauksiin, toivon vastauksen kysymykseeni olevan SRVA:n jatkamista puoltava.
Tänä vuonna valitaan taas luottamushenkilöitä riistahallinnon eri organisaatiotasoille. Naisten osuus metsästäjätutkinnon suorittajista on koko maassa noin kolmasosa, Lapissa jo lähes puolet. Nyt onkin äärimmäisen tärkeää, että naisia saadaan mukaan hallinnon eri portaille. Se olisi juuri sitä, mitä nykymuotoinen organisaatio kipeästi kaipaa!
