Haastavia hetkiä
Riistanhoitoyhdistysten 60-vuotinen taival on ollut kunniakas ja siihen mahtuu ainakin kaksi kokonaista sukupolvea. Valtakunnallisesti on rakennettu hyvinvointivaltio ja paikallisesti luotu toimintatavat, joilla vapaaehtoisvoimin hoidetaan suuri osa riistahallinnon tehtävistä osana välillistä valtionhallintoa. Mukana olleet voivat olla ylpeitä yhteisistä aikaansaannoksistamme.
Vuosien varrella on kohdattu erilaisia tiukkoja paikkoja ja kriisejä, mutta juuri nyt ylpeyden tunteminen ei ole helppoa. Vapaaehtoistyön ylläpitäminen on yhä haastavampaa. Monet kokevat pettymystä ja suuttumustakin. Motivaation säilyttäminen on vaikeaa, kun koemme, ettei suurpetokantoja nykytilanteessa pystytä hoitamaan ja umpisolmun aukaiseminen saattaa edellyttää EU tason muutoksia. Tämä tie on useimmiten hyvin pitkä.
Tällaisessa tilanteessa riistanhoitoyhdistykset siis kamppailevat toimintojemme ylläpitämiseksi ja säilyttämiseksi. Vapaaehtoistyö olisi kuitenkin saatava jatkumaan, jotta toimintamahdollisuudet säilyvät myös suurpetokantojen hoidossa. Mikäli havaintojen keruu ja muut moninaiset vapaaehtoisten hoitamat tehtävät alkavat rapautumaan, se heijastuu kaikkien riistanhoitoyhdistysten ja metsästäjien tulevaisuuteen.
Vaikka metsästyksen ja riistakantojen hoidon oikeutusta haastetaan, meillä näyttää olevan suuren yleisön tuki. Keväällä 2023 toteutetussa kyselyssä vain pieni osa suomalaisista suhtautui metsästykseen kielteisesti. Meidän on jatkossa kuitenkin kyettävä perustelemaan toimintaamme entistä paremmin myös heille, jotka suhtautuvat kriittisesti metsästykseen.
Takaiskuista huolimatta tukekaamme riistanhoitoyhdistyksiä tarkeässä työssään myös seuraavat 60 vuotta. Muuta tietä ei tulevaisuuden rakentamiseen ole. Jos osaamme hoitaa asiat niin, että suuren yleisön tuki säilyy, tukee se meitä kaikissa tehtävissämme – millaiseksi tulevaisuus sitten muodostuukin.
