Afrikkalaisen sikaruton torjunta ja villisikakannan hallinta

Ruotsin ASF-tapaus todettiin kuolleena löytyneestä villisiasta Keski-Ruotsista Fagerstan kunnan alueelta. Fagersta sijaitsee noin 150 kilometriä luoteeseen Tukholmasta. Alueelle on perustettu tartuntavyöhyke, jolla metsästys ja muu maastossa liikkuminen on kielletty.

Afrikkalaista sikaruttoa ei ole todettu Ruotsissa aiemmin eikä tautia esiinny muissa Pohjoismaissa. Tartunta levisikin uudelle alueelle suurella harppauksella, koska lähimmät tunnetut ASF-tartunta-alueet ovat yli 400 kilometrin päässä Itämeren toisella puolella Virossa ja Latviassa.

Herkästi tarttuva ja kestävä virus

Afrikkalainen sikarutto on herkästi tarttuva viruksen aiheuttama sikaeläinten sairaus, joka tarttuu villisikoihin sekä erilaisiin kesysikoihin ja on niille tappava. Tauti ei tartu ihmisiin tai muihin eläimiin.

Virus on varsin kestävä, mikä vaikeuttaa leviämisen estämistä. Se voi säilyä kuukausia luonnossa, kestää jäätymistä ja voi levitä esimerkiksi kestomakkaroiden, kinkkujen tai savustettujen sianlihaa sisältävien elintarvikkeiden tai niiden kääreiden ja tähteiden välityksellä.

Taudin hävittäminen luonnonvaraisista villisioista on hyvin vaikeaa. Virossa tautia on esiintynyt jo vuodesta 2014 asti. Sitä esiintyy myös Venäjällä. Taudin esiintyminen Suomen lähialueilla korostaa tarvetta toimenpiteisiin, joilla sen saapuminen pystytään estämään. Lisäksi korostuvat toimet, joilla tauti voidaan havaita mahdollisimman nopeasti, jos se leviäisi maahamme. Esimerkiksi Belgiasta tauti onnistuttiin hävittämään, kun se havaittiin pian ja tehokkaat torjuntatoimet saatiin nopeasti käyntiin.

ASF:n leviäminen Suomeen aiheuttaisi valtavat taloudelliset vahingot sikataloudelle ja käynnistäisi mittavat ja pitkäkestoiset torjuntatoimet.

Suurimmat riskit taudin saapumisessa liittyvät ihmistoimintaan

Afrikkalainen sikarutto voi saapua Suomeen villisioissa. Todennäköisesti vielä suurempi riski liittyy ihmisiin, jotka voivat tuoda taudin viruksen saastuttamien vaatteiden, varusteiden, ajoneuvojen, saastuneiden rehujen tai elintarvikkeiden mukana.

Kun matkustetaan maista, joissa esiintyy afrikkalaista sikaruttoa, tulee huolellisesti noudattaa ohjeita ja suosituksia. Metsästysmatkoja ei tulisi tehdä sellaisiin maihin ja alueille, joilla tautia esiintyy. Palattaessa ulkomailta metsästämästä tulee varusteet pestä ja puhdistaa huolellisesti. Ohjeita löytyy Ruokaviraston sivuilta.

Sikaloihin leviämisen estämisessä avainasemassa on lisäksi sikaloiden tautisuojaukseen liittyvä varautuminen.

Villisikanäytteet avainasemassa

Taudin varhaisen havaitsemisen vuoksi on tärkeää toimittaa metsästetyistä villisioista ASF-näytteet Ruokavirastolle analysoitaviksi. Näytteiden lähettämisestä maksetaan palkkio. Metsästetystä villisiasta pitää lisäksi tehdä saalisilmoitus Suomen riistakeskukselle.

Kuolleena löytyneistä tai sairaista villisioista on erittäin tärkeää ilmoittaa välittömästi kunnaneläinlääkärille tai läänineläinlääkärille, jotta tarvittavat näytteet saadaan otettua ja raadot tulisivat hävitetyksi tautiturvallisesti. Varhainen havaitseminen on avainasemassa, jotta tauti pystyttäisiin hävittämään mahdollisimman nopeasti ja erilaiset haittavaikutukset jäisivät mahdollisimman pieniksi ja lyhytaikaisiksi. Kunnaneläinlääkärien ja läänineläinlääkärien yhteystiedot löytyvät Ruokaviraston sivuilta sekä kuntien eläinlääkäripalveluita koskevilta sivuilta. Ruokavirasto maksaa kuolleesta tai sairaasta villisiasta ilmoittavalle palkkion.

Villisikakannan säätely on tärkeää

ASF-riskiä pienennetään villisikakannan voimakkaalla säätelyllä. Villisian levittäytymistä on pystytty aktiivisella metsästyksellä rajoittamaan ja Luonnonvarakeskuksen kanta-arvion mukaan kanta on saatu laskusuuntaan.

Maa- ja metsätalousministeriön nimittämä villisikatyöryhmä linjasi hiljattain, että Suomen villisikakannan koko tulisi puolittaa nykyisestä tasosta. Itä-Uudenmaan ja Kaakkois-Suomen keskittymien ulkopuolella tavoite on, että villisikaa tavataan lähinnä satunnaisesti, eikä tihentymiä tai pysyvää kantaa päästetä muodostumaan.

Metsästyksen tehostamiseksi työryhmä esittää, että pimeänäkötähtäinten käyttö tulisi sallia villisian pyynnissä lainsäädäntöä muuttamalla. Nykyisellään pimeänäkötähtäinten käyttö vaatii Suomen riistakeskuksen poikkeusluvan.

On erittäin tärkeää, että villisikajahtiin ryhdytään jo ensimmäisten sikojen saapuessa alueelle. Johtajaemakkoa ei kuitenkaan kannata ampua ennen muita lauman sikoja, koska muutoin lauma voi hajaantua ja nuoret naaraat voivat tiinehtyä ennen aikojaan. Villisikojen pyynti vaatii paneutumista ja uuden oppimista, joten metsästykseen kannattaa hakea tietotaitoa ja apua siihen vihkiytyneiltä henkilöiltä. Levittäytymisalueilla hyviä tuloksia on usein saatu lumikelillä usean metsästysseuran yhteistyönä toteutetuissa jahdeissa, joissa on ollut mukana villisian pyynnin hyvin taitavia koiranomistajia ja koiria. On myös syytä muistaa, että ruokinnalla ei pidä lisätä villisikakannan tuottoa, vaan sitä tulisi hyödyntää vain pyyntiä tehostavana houkuttelukeinona.

Tartunta käynnistäisi järeät toimenpiteet taudin hävittämiseksi

Jos afrikkalainen sikarutto havaittaisiin meillä luonnonvaraisessa villisiassa, Ruokavirasto perustaisi tartuntavyöhykkeen esiintymispaikan ympärille. Tartuntavyöhykkeellä kiellettäisiin villisikojen ja muidenkin eläinten metsästys. Ruokavirasto rajoittaisi myös muun muassa sikojen, sioista saatavien tuotteiden ja sivutuotteiden siirtoja. Muutakin alueella tapahtuvaa toimintaa voidaan rajoittaa, jos sen arvioidaan olevan välttämätöntä. Tartuntavyöhykkeen laajuus harkittaisiin tapauskohtaisesti alueen olosuhteiden perusteella. Alueen laajuus riippuu olosuhteista, mutta sen halkaisija olisi todennäköisesti kymmeniä kilometrejä.

Tautitilanteessa Ruokavirasto johtaa viestintää ja taudintorjuntaa kansallisesti. Alueellisia toimenpiteitä koordinoi aluehallintovirasto ja paikallisesti taudintorjuntaa tekisivät kunnaneläinlääkärit Ruokaviraston ja aluehallintoviraston ohjeiden mukaan.

Aluehallintovirasto tarvitsisi paikallisten riistanhoitoyhdistysten ja metsästäjien apua ja paikallistuntemusta moniin toimenpiteisiin taudin torjunnassa. Tällaisia voisivat olla aluksi esimerkiksi kuolleiden villisikojen etsintä sekä niiden käsittelyyn ja kuljetukseen liittyvät tilat ja laitteet. Myöhemmässä vaiheessa aluehallintovirasto voi tarvita apua esimerkiksi alueen villisikakannan hallitussa pienentämisessä. Afrikkalaisen sikaruton hävittäminen voi viedä pitkän ajan, mikä tarkoittaa myös erilaisten rajoitusten pitkää kestoa tartuntavyöhykkeellä ja sen ympärille perustettavalla lievempiä rajoituksia sisältävällä lisärajoitusvyöhykkeellä.

Afrikkalaisen sikaruton vastustaminen edellyttää vastuullisuutta kaikilta tautialueilta matkustavilta. Metsästäjillä on erityisrooli luonnonvaraisin villisikoihin liittyvissä toimissa. Pidetään ASF:n ennaltaehkäisytoimet kirkkaana mielessä ja toimitaan vastuullisesti sekä kotimaassa että ulkomailla, jotta tauti saataisiin pidettyä poissa Suomesta.

Kirjoittaja Visa Eronen on Suomen riistakeskuksen edustaja Ruokaviraston sikaruttoasiantuntijatyöryhmässä.