Susikannan kasvu jatkuu

Susikannan vuonna 2017 alkanut runsastuminen on jatkunut. Susikanta keskittyy edelleen vahvasti läntiseen Suomeen.

Teksti Ilpo Kojola, Samuli Heikkinen, Inari Helle, Annika Herrero, Antti Härkälä, Helena Johansson, Samu Mäntyniemi, Mia Valtonen, Luonnonvarakeskus  Kuva Mari Tikkunen

Julkaistu30.6.2023

Perhelaumojen todennäköisin määrä oli tämän vuoden maaliskuussa 42, joka on 14 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Pareja oli nyt vähemmän, mutta kokonaisyksilömäärä oli 7 prosenttia suurempi kuin maaliskuussa 2022. Tämän vuoden maaliskuussa Suomessa eli todennäköisimmin 310 sutta.

Susikanta keskittyy edelleen vahvasti läntiseen Suomeen, missä arvioitiin olleen maaliskuussa 28 perhelaumaa. Noin kolmannes perhelaumoista eleli itäisellä kannanhoitoalueella.

Sekä lännessä että idässä todettiin olevan kaksi perhelaumaa enemmän kuin vuonna 2022. Läntisen Suomen uudet perhelaumat sijoittuvat Lounais-Suomen valkohäntäpeura-alueelle, kun taas Itä-Suomessa arvioitiin olleen kaksi itärajalla liikkuvaa laumaa enemmän. Keski- ja Kaakkois-Suomen järvialueella oli viime vuosien tapaan vain muutama susireviiri.

Palattuaan Suomeen pysyvänä pentuja tuottavana kantana 1990-luvulla, susi on runsastunut keskimäärin noin 10 prosenttia vuodessa. Kanta pienentyi Itä-Suomessa vuosina 2007–2011, mutta vuoden 2017 jälkeen esimerkiksi perhelaumojen määrässä ei ole ollut idässä selvää nousevaa tai laskevaa suuntaa – kannan kasvu selittyykin pääasiassa läntisen Suomen alueella tapahtuneella kasvulla. Perhelaumojen määrän vuotuinen kasvu oli läntisessä Suomessa vuosina 2017–2023 keskimäärin 21 prosenttia, ja Suomen susikannan painopiste onkin ollut lännessä vuodesta 2018 lähtien.

Länsi-Suomessa sudet keskittyvät Lounais-Suomen valkohäntäpeura-alueelle, missä oli tämän vuoden maaliskuussa 15 perhelaumaa. Osuus on 36 prosenttia kaikista Suomessa todetuista perhelaumoista ja 43 prosenttia niistä perhelaumoista, joiden reviirin arvioitiin sijainneen kokonaisuudessaan Suomen puolella.

Susireviirit maaliskuussa 2023. Perhelaumat on merkitty vihreillä ympyröillä ja parit sinisillä neliöillä. Reviirit, joiden tila on epäselvä, on merkitty oransseilla ympyröillä. Poikkiviiva merkitsee laumoja, joiden arvioitiin liikkuvan itärajan molemmilla puolilla. Lähde: Luonnonvarakeskus.
Perhelaumojen määrän kehitys vuosina 1997–2023. Lähde: Luonnonvarakeskus.

Ennuste

Susien määrä on vuoden aikana pienimmillään maaliskuussa ennen huhti-toukokuussa tapahtuvaa pentujen syntymää. Kannan muuttumista maaliskuun jälkeen kuvataan populaatiomallilla, joka perustuu useiden vuosien aineistoihin ja laajan tietämykseen suden biologiasta. Malli kuvaa poronhoitoalueen eteläpuolisen susipopulaation yhtenä kokonaisuutena, eli malli ei huomioi alueellisia eroja.

Jos kannanhoidollista metsästystä ei tapahdu, kokonaan Suomen puolella eläviä susilaumoja ennustetaan olevan vuoden 2023 marraskuussa 30–55 (90 % todennäköisyydellä) ja vuoden 2024 maaliskuussa 27–51. Laumojen lukumäärä on tällöin 71 prosentin todennäköisyydellä suurempi, kuin maaliskuussa 2023.

Populaatiomallin mukainen susikannan kehitys vuosina 1990–2023 ja ennuste maaliskuusta 2023 maaliskuulle 2025. Musta viiva kuvaa todennäköisintä arviota ja ennustetta. Oranssin ja sinisen sävyt kuvaavat arvioon ja ennusteeseen liittyvää epävarmuutta: tummempi värisävy kuvastaa suurempaa todennäköisyyttä. Arvio ja ennuste koskevat kokonaan Suomen puolella poronhoitoalueen eteläpuolella elävää susikantaa. Lähde: Luonnonvarakeskus.

Syksyllä kuusi reviiriä itäisellä poronhoitoalueella

Syksyllä poronhoitoalueella Suomen ja Venäjän rajan tuntumassa arvioitiin eläneen viisi laumaa. Laumat sijoittuivat Sallaan (2), Kuusamoon (2) ja Suomussalmelle (1). Näiden lisäksi havaittiin kokonaan Suomen puolelle sijoittuva parin hallitsema reviiri Suomussalmelta.

Poronhoitoalueelta kaadettiin susia ennätysmäärä eli 47 yksilöä, joka on 78 prosenttia tunnetusta kokonaiskuolleisuudesta (60 sutta). Susien tappamiksi kirjattujen porojen määrä oli viime vuonna yhteensä 1 261. Tämä luku on viime vuosien keskiarvon yläpuolella, mutta jonkin verran alempi kuin vuonna 2021. Tällöin susien tiliin kirjattiin 1 533 poroa.

Suden ja koiran risteymät

Tärkeä osa susikannan vuotuista seurantaa on luonnonvaraisen suden lajipuhtauden seuranta eli koiran ja suden risteymien havaitseminen. Koirasusiristeymät pystytään tunnistamaan luotettavasti tarkoitusta varten suunnitellun DNA-analyysin avulla. Koirasusiyksilöitä ei lasketa Suomen susikantaan.

Kauden 2022–2023 DNA-näytteistä tunnistettiin yhteensä kahdeksan koirasutta kolmelta eri alueelta: kuusi kaakkoisrajalta Ylämaan reviiriltä, yksi Närpiössä Kaskisen reviiriltä ja yksi Tuupovaarasta. Ylämaalla todettiin liikkuvan koirasusia sisältävän lauma jo talvella 2021–2022.

Sukulaisuusanalyysien perusteella Närpiön yksilö on läheistä sukua Ylämaan lauman koirasusille, joten se on oletettavasti nuori yksilö, joka on lähtenyt vaeltamaan synnyinreviiriltään.

Tuupovaarassa marraskuussa 2022 kerätty DNA-näyte tunnistettiin syystalvella 2022 kiinniotetun ja eläinlääkärin päätöksellä lopetetun koirasuden jätökseksi. Yksilö oli käytökseltään kesy ja sillä oli kiinniotettaessa kaulassaan nahkainen panta, mikä osoittaa sen olleen ihmisen hoidossa.

Hyvä aineistopohja

Suurpetoyhdyshenkilöt kirjasivat tarkastelujaksolla 1.8.2022–28.2.2023 yhteensä 3 710 laumaa tai paria koskevaa havaintoa, mikä on 11 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. DNA-analyysi tehtiin 1 198 näytteestä, joista 1 141 oli maastosta kerättyjä uloste- tai virtsanäytteitä. Valtaosa (66 %) näytteistä oli vapaaehtoisten keräämiä. DNA-analyyseistä onnistui 82 prosenttia, joka on viime vuosien korkein onnistumisprosentti.

Havainnoilla ja kerätyillä näytteillä on ratkaisevan tärkeä rooli susikannan arvioinnissa, mistä kuuluu erittäin runsas kiitos kaikille maastoaineiston tuottamisessa mukana olleille.

Susikanta-arvio 2023 (pdf, Luonnonvarakeskus)

Miltä susitilanne näyttää koko Suomessa tai sen eri alueilla? Mihin suuntaan susikanta on kehittymässä? Kuuntele Sorkkia ja sarvia -podcastin jakso:

Kaikki suden kanta-arviosta

Jaksossa vieraana pitkään suurpetoja tutkinut Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Ilpo Kojola. Sorkkia ja sarvia -podcastin jaksot on kuunneltavissa metsastajalehti.fi lisäksi Spotifyssa.