Tyhjän pyytäminen ei kiinnosta
Suomessa matkat jahtimaille ovat pitkiä, keliolosuhteet vaativia ja hirvisaaliit vaatimattomia. Vaikka hirvenmetsästys onkin sosiaalinen tapahtuma, haluaa metsästäjä antamansa työpanoksen palkkioksi saada myös saalista.
Jos hirviä on niin vähän, ettei metsästäjä välttämättä pääse edes näkemään hirveä, riittääkö meillä metsästäjiä hoitamaan hirvikantaa? Ainakin osassa maata alamme olla kriittisellä rajalla.
Hirvikanta on vuosituhannen vaihteesta puolittunut ja laskua on tänäkin vuonna noin viisi prosenttia. Hirvikanta on nyt alueellisten riistaneuvostojen asettamassa tavoitteessa, mutta etenkin pohjoisessa Suomessa ollaan tavoitehaarukan keskiarvon alapuolella. Erityisesti näillä alueilla kantaa olisi syytä kasvattaa, jotta parempi saalisvarmuus motivoisi metsästäjiä pysymään mukana.
Jos hirvikanta jollain alueella laskee liian alas, kannan arvioiminen ja kannanhoidon toimenpiteet vaikeutuvat. Hirvien keski-ikä laskee ja vasatuotto vähenee, jolloin hirvikannan koon ja rakenteen korjaaminen on vaikea ja aikaa vievä prosessi. Jos tähän vielä lisätään runsas petokanta, vaikeustaso kasvaa. Tehtävä ei ole kuitenkaan mahdoton. Keskustelu hirvikannan koosta ja rakenteesta sekä tulevista korjaustoimista on nyt syytä aloittaa ainakin alueilla, joissa tiheys on tavoitetason alarajalla tai on runsas petokanta.
Runsaalla petokannalla on vaikutusta hirvenmetsästyksen kiinnostavuuteen sekä pyynnin järjestelyihin. Se on jo selkeästi vaikuttanut hirvenmetsästysseurueiden halukkuuteen siirtyä alueille, joissa petoja ei ole. Toivottavasti saamme tulevaisuudessa tukevampia työkaluja tämän ongelman ratkaisemiseen.
