Vikatilahirvi

Hirvi oli haukussa kolmisen tuntia kierrellen rauhallisesti meitä passimiehiä, eikä rapsakassa pakkassäässä haukulle hiipiminenkään ensin onnistunut. Lopulta yksi passimiehistä onnistui menemään metsäkoneuraa pitkin haukkua vastaan ja sai hirven ammuttua. Hyvästä osumasta huolimatta hirvi juoksi vielä hollin matkaa ja sen taival päättyi kohtaan, josta metsäautotielle oli uraa pitkin noin 700 metriä.

Meitä oli metsällä seitsemän ja kaadettu hirvi oli suuri vanha naaras, jonka ruhopainoksi punnittiin sittemmin 208 kg. Metsäkoneura oli hurjassa kunnossa urien ollessa valtavan syvät ja epätasaiset. Ympäröivä raivattu mäkinen metsä oli täysin kulkemattomassa kunnossa.

Ei kun mönkijän ja kärrin hakuun. Hissukseen ajamalla sillä pääsi perille, ja saimme muutaman ärräpään voimin ja kippaamalla kärriä hirven kyytiin.

Parisataa metriä meni hyvin, kunnes tiukan mutkan ja syvän uran yhdistelmä oli liikaa. Kärrin laidat hajosivat hirven painosta. Mönkkäri sammuksiin ja hirvimiehet hikoilemaan. Vaan eihän se hirvi inahtanutkaan, kun vastassa oli painovoima. Jostain syystä ei inahtanut enää mönkijäkään. Herjattuaan kerran vikatilaa näytössä se ei startannut, vaikka kuinka aneli.

Ei muuta kuin taas tallaamaan autolle ja jälleen kotiin, nyt traktorin hakuun.

Lopulta hirvi saatiin traktorin kyytiin ja lähdettiin hitaasti matkaan. Me jalan perässä kulkeneet taisimme pari kertaa pidättää matkalla hengitystä traktorinkin kallistellessa ja taistellessa pehmeissä ja syvissä kohdissa. Onneksi puikoissa ollut mieheni on sopivasti rämäpäinen ja kokenut kuski, joka suomalaisella sisulla menee läpi vaikka harmaan kiven, etenkin kun kyse yhteisestä hyvästä.

Lopulta hirvi saatiin auton kärriin, traktori kotiin ja pari hirvimiestä reilusti myöhässä pikkujouluihinsa. Seuraavana päivänä sitten hinattiin mönkijä kärryineen traktorilla pois metsästä.

Vaikka metsällä ei kaikki mene aina niin kuin suunnitelmissa, niin tämänkin hirven kanssa teutaroitiin hymyssä suin ja vanhoja sattumuksia ja tarinoita kerraten. Tuostakin viikonlopusta saimme tulille muistelemista, ja ovathan haasteet kuin hitsipilli, joka hitsaa porukan aina vaan tiiviimmin yhteen.

Onko sinulla ollut ”kovan onnen” metsästysreissuja? Kerro kommenteissa!