Yhteistyötä metsästäjäkuntaan
Keskustelin hiljattain eräissä juhlissa nykypäivän metsästyskulttuurista useiden muiden eri seurojen metsästäjien kanssa. Erityisesti mieleeni jäi keskustelu, jonka aiheena olivat sekä metsästäjien että metsästysseurojen välisen yhteistyön toteutuminen nykypäivänä.
Nykyisin metsästys on harrastus, joka suoraan sanottuna hankaloituu vähitellen erilaisten säädösten myötä. Lisäksi metsästyksen julkinen imago heilahtelee kovasti sen mukaan, miten media esittää harrastukseemme liittyviä asioita, sekä miten me metsästäjät itse käyttäydymme ollessamme luonnossa toisten ihmisten kanssa.
Mielestäni olisi metsästyksen tulevaisuuden turvaamisen kannalta ensiarvoisen tärkeää, että muun muassa edellä mainituista syistä metsästäjät tekisivät poikkilinjaista sekä pyyteetöntä yhteistyötä yli seurojen välisten kahinoiden, ajattelematta hierarkiaa ja olemalla ainoastaan harrastustovereita toisille metsästäjille. Riippumatta asuinpaikasta, metsästettävästä riistasta, sosiaalisesta asemasta tai mistään muustakaan hölmöstä ennakko-olettamuksesta, metsästäjät pystyisivät laajalla yhteistoiminnalla osoittamaan, kuinka hieno, vastuullinen sekä perinteinen harrastus onkaan kyseessä. Yhteistyön luomat mahdollisuudet ovat aivan varmasti suuremmat kuin kukaan edes osaa kuvitella.
Laajamittainen ja onnistunut yhteistyö vaatii kuitenkin ponnisteluja sekä asennemuutoksia metsästäjien keskuudessa. ”Minä-minä”- tai ”Meidän seura ensin” -ajattelusta on päästävä eroon heti alkuunsa. Vanhat kaunat olisi syytä unohtaa, ja opittava ymmärtämään, että olemme kaikki aina saman perusasian äärellä lähtiessämme metsälle.
Esitänkin seuraavanlaisen haasteen edellisen pohjalta: Jokainen seura voisi tulevan jahtikauden aikana ottaa jonkinlaista kontaktia omiin naapuriseuroihinsa, ja miettiä potentiaalisia yhteistyön mahdollisuuksia. Tällä tavoin saisimme hiljalleen liikkeelle yhtenäisemmän, entistä vahvemman metsästäjäkunnan, jolloin tulevaisuudessa harrastuksen vastuullinen jatkumo olisi paremmin turvattu.
