Majavalajien kannat pysyneet vakaina
Päällekkäisiä esiintymisalueita enemmän kuin ennen

Suomessa esiintyy kaksi majavalajia, alkuperäislajistoon kuuluva euroopanmajava ja istutettu vieraslaji kanadanmajava. Majavat elävät perheyhteisöissä, joihin kuuluu majavaparin lisäksi niiden poikasia muutamalta edeltävältä vuodelta. Kullakin perheyhteisöllä on yksi talvipesä, joten talvipesien lukumäärän avulla voidaan muodostaa majaville kanta-arvio.

Kaikkiaan talvipesälaskennoissa ilmoitettiin 4 831 majavanpesää, metsästyseuroja laskentaan osallistui 1 466 (3,3 pesää/seura). Edellisessä vuoden 2020 laskennassa ilmoitettu pesämäärä oli 5 069 pesää 1 590 seurasta (3,19 pesää/seura), joten majavanpesiä laskeneiden seurojen määrä on vähentynyt, mutta vastaavasti pesämäärä seuraa kohti on hieman noussut.

Euroopanmajavalla uusi levinneisyysalue

Ilmoitetuista pesistä euroopanmajavien pesiksi arvioitiin yhteensä 1 307 pesää. Euroopanmajavan kanta-arvio on siten 3 600–5 000 yksilöä (perheyhteisön koko 2,8–3,8 yksilöä), mikä on sama kuin edellisessä laskennassa vuonna 2020. Euroopanmajavan päälevinneisyysalue on edelleen Satakunta, jossa kanta on tiheimmillään, mutta laji on viime vuosina levittäytynyt yhä enemmän Pohjanmaan pohjoisosiin, Rannikko-Pohjanmaalle ja Varsinais-Suomen koillisosaan. Samalla alue, joilla tavataan molempia lajeja, on yhä laajempi.

Lastukeräyksien avulla tehtyjen DNA-analyysien perusteella on löydetty euroopanmajavan uusi levinneisyysalue kaakkoisrajalta Parikkalasta (Simpeleestä) ja Rautjärveltä, minne majavat ovat todennäköisesti levinneet Venäjältä. Länsi-Lapissa on todennäköisimmin Ruotsista tullut euroopanmajavakanta. Rovaniemeltä sekä etelään että pohjoiseen esiintyy jo molempia lajeja.

Kanadanmajavan pesiä ilmoitettiin 3 400

Pesämääristä arvioidun kanadanmajavan kanta on 9 500–17 700 yksilöä (perheyhteisön koko 2,8–5,2 yksilöä). Kanadanmajavakanta on hieman laskenut edelliseen laskentaan verrattuna (vuonna 2020 arvio oli 10 000–19 000 yksilöä), jos otetaan huomioon myös lajiltaan epävarmat havainnot. Laskentaan osallistuvien seurojen määrä oli laskenut verrattuna vuoteen 2020, etenkin kanadanmajavan esiintymisalueella, ja tällä on luonnollisesti vaikutusta tulokseen.

Suurin tiheys kanadanmajavalla on Etelä-Savossa. Syönnöslastuja, joiden jättäjiksi DNA-analyysi paljasti kanadanmajavia, on myös tavattu lounaisrannikolla kahdessa paikassa, mutta kanadanmajavien levittäytymisreitistä tai -tavasta tässä osassa Suomea ei ole käsitystä.

Molempien lajien levinneisyysalueiden selvittämiseen kaivataan apua

Majavakannan hoitosuunnitelman mukaisesti lajiltaan epävarmojen alueiden tarkempi kartoitus on edelleen tarpeen, jotta euroopanmajava saa enemmän elintilaa nopeammin lisääntyvän kanadanmajavan tilalle. Kaikki tieto lajien esiintymisalueista on arvokasta.

Lajien levittäytymistä arvioitaessa otetaan huomioon metsästäjiltä saatu tieto lajimärityksistä, vaikka kaikkia havaintoja ei pystyttäisikään vahvistamaan esimerkiksi DNA-analyysien avulla. Toivotaankin, että Luonnonvarakeskukseen lähetetään edelleen majavan DNA-näytteitä joko metsästysnäytteinä (pala korvaa tai muuta kudosta) tai tuoreilta syönnöksiltä kerättyinä lastunäytteinä. Näytteitä toivotaan erityisesti kartassa sinisellä merkityiltä alueilta ja niiden ympäriltä. Ohjeet näytekeräykseen löytyvät osoitteesta: luke.fi/fi/seurannat/majavalajien-kannanseuranta/majavalajien-kannanseuranta-kuvaus.

Metsästäjät laskevat talvipesät

Luonnonvarakeskus arvioi Suomen majavakantojen määrät metsästäjien tekemien talvipesälaskentojen pohjalta kolmen vuoden välein.

Kiitämme majavan talvipesälaskentaan osallistuneita metsästysseuroja, kaikkia majavahavaintoja tehneitä kansalaisia sekä lastunäytteitä lähettäneitä henkilöitä tutkimukseen osallistumisesta.

Artikkelia korjattu 11.7.2024. Kuvituskuva vaihdettu. Kuvapankista ostettu majavan kuva oli mahdollisesti nutria, ei majava.