Metsäsaareke siintelee aapasuon keskellä. Vesi lotisee saappaiden alla, välillä päästään etenemään vaivaiskoivujen kattamia kaartoja pitkin. Armoton helle saa hien virtaamaan, mäkärät tunkevat silmiin ja korviin. Rinkka painaa hartioita ja haulikko hiertää olkapäätä. Kivääri keikkuu sentään rinkassa. Yöpymispaikaksi suunniteltu suosaareke lähestyy hitaasti, mutta varmasti.

Tilanne on tuttu niille, jotka ovat kyseistä pyyntimuotoa päässeet harrastamaan. Metsähanhi rauhoitettiin vuonna 2014 ja joillakin alueilla Pohjois-Suomessa päästiin hanhijahtiin uudestaan vuonna 2021. Lajin metsästystä säädellään maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Rajoitukset tulee tarkastaa vuosittain.

Arvostettu pyyntimuoto

Jos metsästäjä haluaa päästä pyyntireissullaan helpolla, hanhenpyynti aapasoilla ei ole oikea laji. Metsästystä ei saa helpottaa ruokinnalla ja myös peltopyynti on kielletty. On siis painuttava erämaisille suoalueille.

Juuri vaikeutensa takia metsähanhijahti on arvostetuimpien pyyntimuotojen joukossa. Näädänpyynti jäljittämällä umpihangessa, karhujahti yksin tiettömässä erämaassa sekä tammikuinen huurremetsojen metsästys kuuluvat samaan kategoriaan.

Hanhenpyynnin haastavuus muodostuu monista asioista. Aapasuot ovat vaikeakulkuisia ja parhaat pelipaikat löytyvät yleensä kaukana teistä. Jahtiin pitää sonnustautua useiksi päiviksi, lyhyt käväisy suon laidassa tuottaa tavallisesti vesiperän. Erätaitojen pitää olla hallinnassa kaikilta osin ja suota on osattava lukea, jotta vältytään vaarallisilta tilanteilta. Metsähanhien elintapojen tuntemus edistää asiaa, eikä paikallistuntemuskaan ole pahitteeksi. Pehmeillä soilla tarpominen aseiden ja leiriytymiskamppeiden kanssa on sen verran raskasta touhua, ettei siihen kannata lähteä huonokuntoisena.

Ja kun itse saalistuksen kohde on äärimmäisen arka ja varovainen lintu, on kysymyksessä todella vaativa metsästysmuoto.

Tunnista laji ja ikä

Metsähanhi on yleisväritykseltään harmaa. Linnun alapuoli on vaaleampi kuin yläpuoli. Oranssin nokan tyvi ja kärkiosa ovat mustat. Jalat ovat oranssinkeltaiset. Nuori metsähanhi on kooltaan hiukan aikuista pienempi ja sen nokasta puuttuu aikuisen oranssi väri.

Ääni on nenäsointinen törähdys, jossa on kaksi tai kolme tavua. Parvessa useiden lintujen äännellessä samanaikaisesti äänimaailma on melko sekavaa porinaa.

On tärkeää erottaa vanha ja nuori lintu toisistaan, koska metsähanhen pyynnissä on pyrittävä valikoivaan metsästykseen. Aikuiset linnut ovat pariuskollisia koko elämänsä ajan ja ne ovat paljon arvokkaampia suotuisan kannankehityksen kannalta kuin nuoret yksilöt.

Ruokailevaa parvea valppaana vartioiva hanhi on yleensä aina aikuinen.

Metsähanhen pyyntialueen rimpisoilla ei asustele muita hanhilajeja, joten siltä osin lajinmäärityksessä ei pitäisi olla ongelmia. Huonoissa valaistusolosuhteissa laulujoutsenen harmaa poikanen saattaisi aiheuttaa virhearvion. Nykyään vesilintujen ampuminen on sallittu aikaisintaan tunti ennen auringonnousua ja enintään tunti auringonlaskun jälkeen, joten valaistus on aina riittävä lajitunnistukseen.

Ennakkotiedustelu arvossaan

Hanhenpyytiin voi lähteä sopivaan kohteeseen pystymetsästä, mutta ennakkotiedustelulla saadaan hanhien näkemisen todennäköisyyttä kasvatettua roimasti. Lukemattomat hanhipoikueet ovat tulleet löydetyiksi puolivahingossa heinäkuisilla hillaretkillä. Poikueet ehtivät kyllä kokoontua isommaksi tokaksi ennen pyynnin alkua, niin että hilla-aikaan löydetty poikue ei enää välttämättä ole kesäisellä rimmellään.

Ennakkotiedustelu on tehtävä hanhilta huomaamatta, koska häirityksi tultuaan arat linnut vaihtavat herkästi olinpaikkaa. Kiikarointi ja kuulostelu rimpisoiden laitamilla muutama päivä ennen pyynnin alkua tuottaa varmimman tuloksen. Myös sulat, höyhenet ja jätökset paljastavat parven mielipaikat. Metsähanhi on arvaamaton eläjä, joten ennakkotiedustelulla havaittu tokka on saattanut häipyä toisaalle ilman häiriötekijöitäkin.

Valmistaudu hyvin ja oikeilla varustella

Ennen jahtireissua on syytä tarkistaa aseiden käynti. Haulipatruunoiden kuvio ja upotus on hyvä testata. Teräspatruunoilla varma ampumamatka metsähanheen ei ole juurikaan 25 metriä suurempi. Volframilla tulosta tulee reilusti pitemmiltä etäisyyksiltä.

Luodikolla ampumamatkat ovat usein pitkiä, niinpä kohdistuksen on oltava sen mukainen.

Vaatetus on olennainen asia hanhisoilla pärjäämisessä. Usein kiusana on helle tai vähintään turhan lämmin sää ja kalvopuku saa hien virtaamaan. Hengittävä maastopuku on miellyttävämpi. Kevyen sadeasun voi pakata rinkan pohjalle huonon sään varalta.

Vaelluskengät kannattaa unohtaa suosiolla, kunnon kumisaappaat ovat sopivat jalkineet soilla liikkumiseen. Kevyet kahluusaappaatkaan eivät ole liioittelua.

Hyttysten, mäkäröiden ja ennen kaikkea polttiaisten paljous vallankin iltalennon aikoihin saa hermot kiristymään, ellei suojaus ole kunnollinen. Lierihatun yli kauluksen alle vedetty musta hyttysharso pitää pyytäjän mukavuusalueella, varsinkin kun kädet on suojattu sopivilla hansikkailla.

Varsinaiseen pyyntiin liittyvistä välineistä tärkein on kunnollinen katselukiikari. Tapahtuipa metsästys aapasoilla, metsälammilla tai rämeillä, paljain silmin hanhia on vaikea huomata.

Teleskooppivirveli on erinomainen väline, kun saalis pitää saada talteen avovedestä.

Ennen pyyntiin ryhtymistä on muistettava hoitaa myös lupa-asiat. Metsähallituksen alueilla jahtiin tarvitaan vesilintulupa. Toisin kuin kanalintuluvat, vesilintujen metsästyslupia on yleensä saatavilla kaikille alueille eikä luvan hintakaan kukkaroa rasita.

Leiriytymisvarusteet

Vakuumiin pakatut varasukat ja kerrasto ovat usein tarpeeseen. Joskus on hanhenpyynnin alkaessa ollut hallaöitä ja kevyessä kesäpussissa on vilu yllättänyt yöllä.

Laavun katon pitää olla vettä pitävä, ettei sateen sattuessa tarvitse herätä vesilammikossa. Laavun oviaukon sulkemismahdollisuus hyttysharsolla tai ovikankaalla on kunnon yöunien tae.

Tarkasta pysyvä perusvarustus

Ensiapulaukku täsmäsisällöllä, suunnistusvälineet, energiapitoista hätävaraevästä, ilmastointiteippiä, hyvässä terässä oleva kirves, puukko, vedensuodatuskannu, puukko ja keittoastia. Näillä pärjää monessa tilanteessa.

Hätätilannetta varten on hyvä asentaa puhelimeen 112-sovellus ja sijoittaa puhelimen varavirtalaite rinkan taskuun. Kuivasäilytykseen pakatut tulentekovälineet ovat itsestäänselvyys.

Varaa riittävästi aikaa

Hanhenpyynnin aloitukseen on viisainta sonnustautua ainakin yhtä päivää ennen h-hetkeä. Vaeltaminen pelipaikoille ja leiriytyminen vievät aikaa siinä määrin, että ensimmäisen lupapäivän aamuna liikkeelle lähtijöille saattaa syntyä hoppu. Kiire on seuralainen, joka kannattaa jättää pois matkasta ensimmäiseksi.

Kun jahtikausi lopulta alkaa 20.8. kello 12, kiireen kaupalla ei silloinkaan hyödytä säntäillä. Jos tiedossa on hanhien suosima paikka, muutaman tunnin passitus hyvin naamioituneena saattaa johtaa ainakin hanhien näkemiseen. Liikkeellä voi olla muitakin metsästäjiä eri suunnilla, ja jostain voi hanhitokka karkottua lentoon.

Kun tilanne syntyy

Maastoon sulautuminen on keskeistä. Kasvosuoja on hyvä olla paikoillaan, samoin kädet peitettyinä. Parven lähestyessä on maltettava olla liikkumatta, kunnes tokka on hollilla. Jos parvi ohittaa ylipitkältä matkalta, on jätettävä ampumatta. Haavoittuneena kadonnut hanhi pilaa koko reissun.

Jos hanhet laskeutuvat luodikkohollille, kasvosuoja ja äärimmäisen hidas ja varovainen liike on välttämätön. Hanhet ovat erittäin taitavia havaitsemaan liikkeen, eivätkä jää odottelemaan, jos epäilevät jotain.

Koiran merkitystä ei voi yliarvioida

Perinteisesti hanhenpyynnissä on käytetty pystykorvaisia rotuja, mutta saaliin noutajasta on usein suuri apu, oli rotu mikä hyvänsä.

Pystykorva löytää linnut joko valmiiksi vedestä tai metsästä mustikan syönnistä ja ajaa ne lähistöllä olevaan lampeen tai rimpeen. Tämä edellyttää, etteivät hanhet ole tietoisia metsästäjästä. Linnut eivät pelkää pienehköä koiraa, vaan veteen päästyään alkavat suorastaan ärsyttää sitä. Koira haukkuu, hanhet kankattavat ja pyytäjä ryömii parhaansa mukaan lähemmäksi – siinä erätapahtuma, joka ei häviä mielestä ikinä.

Passissa ollessakin koirasta on hyötyä, eikä sitä ole tarpeen piilotella. Hanhet ovat uteliaita ja suon yllä lentävä parvi koukkaa usein vilkaisemaan koiraa.

Kaikkein eniten hyötyä koirasta on haavoittuneena kadonneen linnun etsimisessä. Hanhi on hyvä piiloutuja ja ihminen voi ohittaa sulkasatoisen tai haavoittuneen linnun aivan lähietäisyydeltä huomaamatta. Koiran hajuaistilta ei voi piiloutua, ja vaikka hanhi on kova juoksemaan, koira tavoittaa pakenijan.

Ei jälkiä luontoon

Ennen pitkää pyynti on ohi ja koittaa aika siirtyä sivistyksen pariin. Kunnon metsästäjä ei jätä leiri- tai passipaikalleen ainoatakaan roskaa. Nuotion pohja kastellaan kunnolla ennen lähtöä ja sen voi peittää sammalilla, niin ettei leiristä jää jälkiä.

Muista saalisilmoitus

Jos pyynti onnistuu siltäkin osin, että metsähanhi päätyy reppuun, metsästäjä on velvollinen tekemään saalisilmoituksen. Sen voi helpoimmin tehdä Oma riista -palvelun kautta. Ilmoitus onnistuu myös riistakeskuksen vahvistaman lomakkeen avulla ja se on tehtävä seitsemän vuorokauden sisällä saaliin pyydystämisestä.