Talkootyö on riistatalouden perusta
Riistanhoitoyhdistyksissä tehdään merkittävä työ suomalaisen riistatalouden eteen talkoovoimin. Vapaaehtoistyön ylle on noussut tummia pilviä, kun aktiivisia talkoolaisia on aiempaa haasteellisempaa löytää. Tulevaisuuteen varautuen Suomen riistakeskus on käynnistänyt hankkeen, jossa selvitetään riistanhoitoyhdistysten halukkuutta yhdistymisiin ja etsitään malleja ylläpitää nykyinen hyvä toiminnan taso. Hanke on herättänyt kiinnostusta ja ensimmäiset askeleet yhdistymisten tiellä on otettu.
Riistanhoitoyhdistykset rahoittavat toimintansa metsästyskorttivaroista ja julkisista hallintotehtävistä saaduista maksuista. Merkittävä osa riistanhoitoyhdistysten tekemästä työstä hoidetaan kuitenkin talkoovoimin.
Riistanhoitoyhdistyksien tehtäviin kuuluu joukko julkisia hallintotehtäviä: ampumakokeet, metsästäjätutkinnot, riistavahinkokatselmukset ja metsästyksen valvonta. Lisäksi yhdistykset järjestävät valmennuskursseja metsästäjätutkintoa suorittaville, kouluttavat monin eri tavoin alueensa metsästäjiä ja ylläpitävät ampumaharjoittelumahdollisuuksia.
Riistanhoitoyhdistysten tehtävä ei ole arvioida alueensa riistakantoja, mutta ne koordinoivat ja tukevat alueen metsästäjiä ja metsästysseuroja esimerkiksi riistakolmiolaskennoissa ja suurpetohavainnoinnissa. Enenevässä määrin riistanhoitoyhdistykset, usein toiminnanohjaajat, neuvovat kansalaisia kaikenlaisissa riistaan liittyvissä kysymyksissä – yleensä riistan aiheuttamissa ongelmissa.
Vapaaehtoistyöstä on mainittava riistanhoitoyhdistysten järjestämä SRVA-toiminta. Vuoden 2017 aikana riistanhoitoyhdistysten toimijat hoitivat lähes 11 400 hirvieläimiin tai suurpetoihin liittyvää poliisin eläinsuojelullista tai turvallisuusperusteista toimeksiantoa. Mikään muu taho kuin metsästäjät eivät tehtävää pysty hoitamaan. Erittäin merkittävää talkoota koko yhteiskunnan eteen!
Riistanhoitoyhdistysten paikallistasolla tekemä työ ja tarjoamat palvelut vastaavat hyvin tämän päivän yhteiskunnan tarpeisiin. Toiminnan kehittäminen ei tarkoitakaan toimintatapojen muuttamista, vaan palvelutason ylläpitämistä myös tulevaisuudessa. Osa kehitystyötä on toiminta-alueiden koon pohtiminen.
Virtaa vapaaehtoiseen yhdistymiseen
Tammikuussa 2018 käynnistyi vuoden mittainen hanke, jonka tavoitteena on ohjata riistanhoitoyhdistyksiä pohtimaan tehtäviensä järjestämistä toiminta-alueiden suunnittelun kautta. Aluepohdintaa ei tehdä ylhäältä alaspäin määräten, vaan riistanhoitoyhdistykset saavat kukin kohdaltaan itse harkita yhdistymistarpeen.
Hankkeen ensivaiheessa tammi– huhtikuussa selvitettiin riistanhoitoyhdistysten halukkuutta vapaaehtoiseen yhdistymiseen. Kiinnostusta kysyttiin yhdistysten hallituksilta ja vuosikokousväeltä. Hallitusten tehtävä on loppukevään aikana ratkaista lähtevätkö neuvottelun polulle.
Hankkeen toisessa vaiheessa yhdistymishalun ilmaisseita yhdistyksiä tuetaan taloudellisesti neuvotteluiden järjestämisessä. Mikäli neuvottelut etenevät varsinaiseen yhdistymisprosessiin, hanke tukee eteen tulevien haasteiden ratkaisemisessa.
Viriävää kiinnostusta
Yhdistymisasia on herkkä. Riistanhoitoyhdistysten jäsenistön osalta siihen liittyy myös pelkoja ja uhkakuvia: ampumaradat häviävät, talkootyö loppuu, muut päättävät hirviasioista ja niin edelleen. Keskustelu asian tiimoilta on kuitenkin ollut rakentavaa. Neljännes yhdistyksistä suhtautui asiaan myönteisesti tai neutraalisti. Toki valtaosa totesi nykytilanteen olevan yhdistyksissään hyvä niin taloudellisesti kuin toiminnallisestikin, eivätkä kokeneet tarvetta aluetarkastelulle tässä vaiheessa.
Noin kaksikymmentä yhdistystä ilmaisi kiinnostuksensa lähteä yhdistymisneuvotteluihin kuluvana vuonna ja noin viisikymmentä yhdistystä suhtautui ajatukseen ”ehkä joskus” -tasolla.
Ensimmäiset tunnustelevat yhdistymisneuvottelut on käyty maaliskuussa. Mahdollisesti jotkut neuvotteluista sammuvat ensimmäiseen tapaamiseen, mutta osa etenee aina uuden yhdistyksen syntymiseen saakka.
Yhdistymisten edellytyksenä on, että kaikkiin tärkeisiin kysymyksiin löydetään ratkaisu. Tasapainoilua vaatii esimerkiksi hallinnon ja toiminnanohjauksen järjestäminen siten, että koko uuden yhdistyksen alue tuntee olevansa aidosti mukana. Uudistuvan varainjakomallin tuomat mahdollisuudet ovat myös keskeinen osa yhdistymispohdinnoissa.
Neuvotteluissa loppuun päässeiden riistanhoitoyhdistysten hallitukset tekevät yhdistymisestä esityksen. Päätöksen asiassa tekevät riistanhoitoyhdistyksen jäsenet vuosikokouksessa.
Ensimmäinen askel
Jo hankkeen suunnitteluvaiheessa oli selvää, ettei vuoden mittaisen hankkeen puitteissa Suomen riistanhoitoyhdistyskartta suuresti muutu. Tavoitteena on, että yhdistymisten myötä syntyy joitain uusia riistanhoitoyhdistyksiä. Niiden läpikäymä yhdistymispolku toimii esimerkkinä myöhemmin asiasta kiinnostuville. Yhdistymisprosessit toimivat malleina, joiden avulla seuraavien on helpompi lähteä omiin neuvotteluihin.
Virtaa vapaehtoiseen yhdistymiseen -hanke on synnyttänyt asiaa myös harkitsevissa ja asiaan kriittisesti suhtautuvissa riistanhoitoyhdistyksissä keskustelun. Keskustelu johtaa oivalluksiin, jotka ovat ensiaskel yhdistymisiin joskus tulevaisuudessa.
Petri Vartiainen, projektipäällikkö, Suomen riistakeskus
