Arvometallia vai romurautaa?
Ikääntyvän metsästäjän kannattaa välillä katsoa kriittisesti asekaappiinsa. Millaista tavaraa olen jättämässä perikunnalle?
Aseiden arvosta puhuttaessa kuulee usein sanonnan ”raudassa on raha turvassa”. Valitettavasti sanonta ei enää pidä paikkaansa. Merkittävä osa suomalaisten asekaapeissa olevista aseista on menettänyt rahallisen arvonsa. Niillä on enää korkeintaan käyttöarvo. Ja sekin voi olla hyvin matala: alhaisen käyttöarvon tunnistaa siitä, jos aseen rinnalle on jo hankittu uusi, omistajaansa enemmän miellyttävä metsästysväline.
Niin kauan kuin aseiden omistaja tekee itse päätökset, ei asia ole ongelma. Mutta kuolinpesälle se voi sitä olla.
artikkeli jatkuu
Pyssypommi sylissä
Metsästäjän mentyä paremmille metsästysmaille siirtyvät hänelle kertyneet aseet perikunnalle, jolla on kuusi kuukautta aikaa asian hoitamiseen. Jotta aseet voidaan myydä, tarvitaan kirjallinen suostumus kaikilta kuolinpesän osakkailta.
Kuolinpesän osakkaissa saattaa olla joku, joka tuntee aseisiin liittyvät asiat, eikä ongelmia synny. Ja jos perikunta lisäksi on sopuisa, sen jäsenet luvittavat aseet itselleen ja kaikki on kunnossa.
Tällaiset tilanteet ovat nykyään yhä harvinaisempia. Yhä useammin perikunta ei tunne asiaa ennestään ja ryhtyy selvittämään, mitä aseille pitäisi tehdä. He ottavat yhteyttä poliisiin, alan liikkeisiin ja jopa alan lehtien toimituksiin saadakseen edes jonkinlaisen käsityksen siitä, millaisen perinnön ovat saaneet.
Pettymys on valtava, jos isoisän tai -äidin hienot aseet ovat jälleenmyyntiarvottomia.
Rehellisyyttä ja ennakointia
Vaikka omat aseet olisivat kuinka tärkeitä ja niihin liittyisi muistoja lukemattomilta metsästysreissuilta, niiden rahallinen arvo saattaa olla sydäntä särkevän pieni – jopa olematon. Tämä on hyvä kertoa tuleville perikunnan jäsenille etukäteen.
Samoin kannattaa kertoa, jos mukana on oikeasti arvokkaita aseita, jotta perikunta osaa vaatia niistä oikean hinnan. Perikunta joutuu myymään arvokkaankin aseen aikapaineen alaisena. Saavatko he aseesta sille kuuluvan hinnan, riippuu pitkälti tuurista, jos aseen arvoa ei ole heille etukäteen kerrottu.
Hyvä jopa suositeltava tapa, jos aseita on paljon eikä perikunnassa ole niille ottajia, on kirjata ylös aseiden tiedot ja niiden arvioitu arvo. Jos metsästäjällä on luottoasekauppias, kannattaa liittää mukaan hänen yhteystietonsa ja kehotus viedä aseet sinne myyntiin. Niistä aseista, joilla ei ole rahallista arvoa, on hyvä laatia selkeä ohje viedä ne poliisille romutettaviksi.
Kaikkein järkevintä metsästäjän olisi hoitaa asia mahdollisimman pitkälle itse elinaikanaan. Romutettavaksi kuuluvat torrakot poliisille ja myyntikelpoiset, mutta tarpeettomat, myyntiin. Näin perikunnalle jää mahdollisimman vähän aseita selviteltäviksi.
Miksi aseet ovat menettäneet arvonsa?
Haulikoissa suurimman arvon romahduksen on aiheuttanut nykyajan vaatimukset hyvästä sopivuudesta teräshaulipatruunoiden käyttöön. Perushaulikko 12/70-patruunapesillä ja kiinteillä supistajilla ei kelpaa asekauppiaalle, koska kukaan ei sellaista heiltä enää osta.
Korkea aseluvan hinta on vaikuttanut merkittävästi asehankintoihin. Kun lupa maksaa toistasataa euroa, sillä ostetaan yhä useammin niin laadukas ja nykyaikainen ase kuin mahdollista. Ajatuksena on minimoida riski sille, että ase joudutaan vaihtamaan ja maksamaan uusi aselupa.
Kolmas, sinänsä itsestään selvä syy, on aseiden kehittyminen. Nykyaikainen metsästäjä haluaa uuden tai uudehkon aseen, jossa on säänkestävät materiaalit, vaimenninkierre, nykyaikainen kaliiperi ja niin edelleen.
Neljäs syy on kysynnän ja tarjonnan epäsuhta. Kun metsästäjäkunnan suurten ikäluokkien aseet tulevat myyntiin, tarjonta ylittää kysynnän niin merkittävästi, että monet vielä myyntiarvoa omaavat käyttöaseetkin menettävät arvonsa.
– Vuoden 2023 tilaston mukaan yli 71-vuotiailla on Suomessa noin 351 000 ampuma-asetta, joista noin 85 000 on yli 81-vuotiailla. Ikääntyneiden ampuma-aseet näkyvät myös Poliisihallituksen asehallinnossa, joka viime vuonna romutti ennätykselliset 23 444 asetta. Kymmenen vuotta sitten, vuonna 2014, romutettiin 7 265 asetta. Yli 90 prosenttia romutetuista ampuma-aseista tulee kuolinpesiltä, kommentoi nykytilannetta ylitarkastaja Jussi Kytösaari Poliisihallituksesta.
