Suden kannanhoidollisen metsästyksen luvat on myönnetty
Suomen riistakeskus on tehnyt neljä myönteistä poikkeuslupapäätöstä, joilla voidaan metsästää 18 sutta kannanhoidollisessa metsästyksessä.
Maa- ja metsätalousministeriön asetus rajasi poikkeusluvilla pyydettävien susien enimmäismääräksi 20, josta oli vähennettävä kuolleisuus asetuksen voimaantulon jälkeen. Asetuksen voimaantulon jälkeen yksi susi on kuollut törmättyään junaan, joten enimmäismäärä oli 19 sutta. Lisäksi asetus rajasi poikkeusluvat kohdumaan enintään neljään laumaan tai reviirin merkanneeseen pariin.
Yksi myönteinen päätös jokaiselle suuralueelle
Suomen riistakeskus on määritellyt Suomesta neljä suuraluetta, joissa susitiheys on tavanomaista suurempi. Niistä jokaiselle tehtiin vain yhteen hakemukseen myönteinen päätös.
- Suomen riistakeskus Kainuun, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon muodostama alue
- Suomen riistakeskus Oulun alue
- Suomen riistakeskus Pohjanmaan, Rannikko-Pohjanmaan ja Satakunnasta Pohjois-Satakunnan muodostama alue
- Suomen riistakeskus Varsinais-Suomen, Satakunnasta Etelä-Satakunnan, Uudenmaan ja Etelä-Hämeen muodostama alue.
Myönnetyt poikkeusluvat
- 8 sutta Kuhmon Saunajärven laumasta
- 2 sutta Liminka-Lumijoen alueelta Revonlahden parista
- 5 sutta Kauhajoki-Karvian alueelta Lauhanvuoren laumasta
- 3 sutta Someron, Nummi-Pusulan ja Tammelan alueelta Somerniemen laumasta.
Kielteinen päätös tehtiin 29 hakemukseen.
30 vuorokauden valitusaika
Kannanhoidollinen metsästys on mahdollista aloittaa 1. helmikuuta ja poikkeusluvat ovat voimassa 15 vuorokautta. Metsästyksen aloitusajankohdan viiveen osalta on huomioitu päätöksiin liittyvä 30 vuorokauden valitusaika. Metsästys on johdettua ja siihen saa osallistua kerrallaan enintään 50 metsästäjää susireviiriä kohti.
Vaikutus susikantaan mahdollisimman vähäinen
Suomen susikannan demografisesti määritelty suotuisan suojelutason viitearvo on 28 perhelaumaa Suomen rajojen sisäpuolella ja poronhoitoalueen ulkopuolella. Tarkastelussa ei oteta huomioon rajalaumoja ja vakiintuneita pareja.
Tästä johtuen Itä-Suomessa poikkeuslupa myönnettiin rajalaumaan ja Suomen riistakeskus Oulun alueella susiparille. Muilla suuralueilla ei haettu poikkeuslupia susipareille, joten poikkeusluvat myönnettiin suuralueiden laumoihin, joiden arvioitu yksilömäärä oli tällä hetkellä pienin.
Suomen riistakeskus katsoi päätösharkinnassaan, että 1–2 suden poistaminen laumasta saattaisi vaikuttaa haitallisesti laumasta jäljelle jääneiden yksilöiden käyttäytymiseen etenkin, jos saaliiksi tulisi lauman alfayksilö. Tästä johtuen Suomen riistakeskus myönsi poikkeuslupia laumoihin sen määrän, mitä laumoissa arvioitiin tällä hetkellä olevan yksilöitä.
Edellä kuvatulla ratkaisulla vaikutus Suomen susikantaan on mahdollisimman vähäinen eikä vaaranna pitemmällä tähtäimellä suotuisan suojelun tason säilyttämisen tai sen saavuttamisen tavoitetta.
