Kohti ekosysteemien mittakaavaa – luontosuhde ja tarkastelutapa murroksessa
Yhä suurempi joukko ihmisiä kantaa huolta ihmistoimien luontovaikutuksista, erityisesti vaikutuksista eläimiin ja niiden elinympäristöihin.
Eläinten oikeudet ja luonnon merkitys nähdään aikaisempaa laajemmin ja jopa suuremmalla painoarvolla. Tämä muutos haastaa luonnon hoitoa – ja myös riistaeläinten hyödyntämistä ihmisen toimesta. Yksi uusi tarkastelun mittakaava on ekosysteemi.
Muutos luontosuhteessa on osa laajempaa länsimaisissa arvoissa tapahtuvaa muutosta. Yhteistä muutoksessa näyttäisi olevan se, että luonto ei enää itsestään selvästi ole vain resurssi, jota ihminen hallitsee. Suhde muihin luontokappaleisiin on muuttunut moniulotteisemmaksi ja näkökulmia on useita erilaisia.
Katse kohti laajempia kokonaisuuksia
Metsästäjillä, mutta myös riistaeläimillä on oikeuksia. Luonnonvaraisten eläinten oikeudet ymmärretään tyypillisesti yksittäisten eläinten oikeutena lisääntyä rauhassa tai tulla hyvin kohdelluiksi. Viime aikoina keskusteluun ovat nousseet voimakkaammin luonnonvaraisten eläinten tarpeet, eläinkantojen suhteet toisiinsa ja vaikutukset muihin lajeihin.
Perinteisesti katse on kiinnittynyt yhteen lajiin kerrallaan, joskus lajipariin ja ehkä sen elinympäristöön. Sen sijaan ekosysteemitarkastelu mahdollistaa kokonaiskuvan paikallisista eläin- ja kasvipopulaatioista, niiden välisistä suhteista ja kehitysmahdollisuuksista. Ekosysteemi nostaa katseen kokonaisuuteen.
Ihmisellä on suuri vaikutus
Ekosysteemiä tarkasteltaessa voi unohtua, että ihminen on osa sitä. Ihmiset vaikuttavat ratkaisevasti, millaiseksi ekosysteemi muodostuu itselle ja muille lajeille. Samalla ekosysteemilähestymistapa tarjoaa työkaluja ihmistoiminnan erilaisten vaikutusten tunnistamiseen ja hallintaan.
Ekosysteemilähestymistapa ei ole aivan uusi. Esimerkiksi hirvitalousalue on lajeista, elinympäristöistä ja eri tavoitteista koostuva hallinnollinen luomus, joka mahdollistaa monilajisen ja ekosysteemisen hallinnan, ainakin periaatteessa. Näkökulma on kuitenkin verrattain rajatussa kokonaisuudessa, tietyn alueen hirvieläinten elinympäristössä.
Katseen nostaminen ekosysteemien tasoon tuo näkyville vyyhdin mutkikkaita vuorovaikutuksia, takaisinkytkentöjä ja epävarmuuksia. Toiminnan vaikutusten arviointiin ja hallintaan tulee haasteita mutta myös mahdollisuuksia. Esimerkiksi valkohäntäpeurakannan runsastuminen tuottaa suorien taloudellisten hyötyjen ja haittojen ohella vaikutuksia muihin lajeihin ja osaltaan myös suurpetokantoihin. Vaikutukset ovat eri tavoin tärkeitä eri ihmisille. Esimerkiksi valkohäntäpeuran kohdalla kannanhoidon tavoitteenasettelua varten yhtä yhteistä näkökulmaa on vaikea löytää. Merkitysten moninaisuuden ymmärtäminen auttaa tasapainottamaan erilaisia tavoitteita ja keinoja.
Metsästäjän rooli riistalajien runsaussuhteiden säätelijänä laajentuu ja saa uusia sävyjä. Tieto on vaillinaista, eivätkä lajit ole itsestään selvästi joko vaalittavia tai torjuttavia (esimerkiksi vieraslajit). Luonnon hoitaminen ekosysteemin tasolla muuttaa tietotarpeita ja ihmisen roolia.
Tiedon lisääntyminen ja vastuullisuus edellyttävät myös lajisuhteita elvyttäviä tekoja, aikaisemmista virheistä oppimista. Ihminen ottaa, mutta ihmisen pitää myös antaa ekosysteemille, jonka osa hän on. Kun ekosysteemin uusiutumis- ja palautumiskyky ja ekosysteemin yhteisevolutiivinen potentiaali tulevat otetuksi huomioon, myös luonnon monimuotoisuus tulee saaneeksi uuden aseman, oikeutensa.
Ekosysteemitason tietotarpeet ja digitaalisuus
Ekosysteemin hoitamisen tietotarpeet ovat käsittämättömän suuria. Onneksi digitaaliset työkalut tarjoavat nykyään merkittävää apua luontotiedon tuottamisessa ja yhteistyön koordinoinnissa.
Lähitulevaisuudessa digitaaliset työkalut ovat oleellinen osa kansalaisten tapoja tuottaa tietoa muun muassa ekosysteemistä, eläinhavainnoista, kulkureiteistä ja vahingoista. Kun kytketään mukaan muita tiedon kerrostumia esimerkiksi metsänhoitotoimista ja energiainfrastruktuurista, tarkastelussa olevaan ekosysteemiin saadaan monenlaisia päätöksentekoa tukevia näkökulmia. Kokonaisuutta luotaava tieto auttaa suunnittelemaan ekosysteemin hoitotoimia vastuullisesti ja kestävästi, sekä ottamaan huomioon elinympäristöt ja lajit.
Termi
Ekosysteemi: Toiminnallinen kokonaisuus, joka muodostuu luonnonolosuhteiltaan yhtenäisellä alueella elävistä, toisiinsa vuorovaikutussuhteessa olevista eliöistä ja niiden elottomasta ympäristöstä. Esimerkkejä ekosysteemeistä ovat lampi, järvi, pelto ja metsä.
Lähde: Tieteen termipankki
