Ajo ilman ajoketjua
Niin sanotussa hiljaisessa hirven ajometsästyksessä ei ole varsinaista ajoketjua, eikä ajaja pidä yllä jatkuvaa meteliä. Ajajia on tavallisesti vain yksi, joskus kaksi tai kolme. Omimmillaan jahtimuoto on pienehköillä alueilla asutuksen tuntumassa.
Tätä pyyntimuotoa voi hyödyntää laajoillakin alueilla, mutta tällöin ajo helposti venyy reilusti yli kahden tunnin kestoiseksi. Silloin passimiehet alkavat liikuskella ja hirvi saa vihiä vaarasta ennen passiin tuloa.
Asutuksen läheisyydessä elävät hirvet ovat tottuneet kovaäänisiin marjastajiin, sienestäjiin ja koiran ulkoiluttajiin. Tällaisten hirviyksilöiden saaminen ulos metsästä voi joskus olla työlästä ja parhaaseen tulokseen yleensä päästään suurempaa melua pitämättä. Hirven on vaikeampi tietää hiljaisen ajurin sijaintia, kun taas jatkuvasti ääntä pitävän häiritsijän voi helposti kiertää tai päästää ohi.
Pyyntimuoto toimii erinomaisesti myös pienissä seurueissa, kun ajoon ei tarvita useita henkilöitä. Näin passeihin saadaan enemmän ampujia, jolloin saaliin saantiin on enemmän mahdollisuuksia.
Tyhjään metsään on turha mennä
Jotta ajo toimisi mahdollisimman tehokkaasti, tulee tietää missä metsikössä hirvet milloinkin majailevat. Tämä vaatii päivittäisen jälkiseurannan ja sulan maan aikaan ainoa varma keino on langoittaa tienvieret kulkupaikoilta. Kaikki maanomistajat eivät lankoja mailleen halua, joten asia on syytä varmistaa ennen niiden virittämistä.
Seurueessamme ammutaan yleensä kaikki hirvet heti alkukaudesta, joten lumijäljille päästään vain harvoin. Lanka ei ole sataprosenttisen varma, mutta sen ollessa poikki on katkaisuun joku syyllinen. Katkojan jäljet yleensä löytyvät metsän puolelta, vaikka tiellä ei näkyisikään mitään. Myös valkohäntäpeurat toisinaan katkovat lankoja, metsäkauriit tuskin koskaan.
Lumen tulo muuttaa tilanteen helpoksi. Lankoja ei enää tarvita ja ajoon riittää yksi metsästäjä.
Ajossa
On tärkeää, että ajuri tuntee maaston kuin omat taskunsa. Hänen tulee tietää, missä maastokohdissa hirvet tapaavat makailla ja lähestyä näitä paikkoja oikeasta suunnasta. Tämän takia joudutaan kulkemaan mutkitellen, joskus jopa palaamaan taaksepäin. Kaikkiaan ajo on muutenkin hidasta verrattuna suoraan metsikön halki kulkevaan kävelijään tai ajoketjuun.
Koko ajan on tarkkailtava myös maata etsien tuoreita merkkejä eläimistä ja yrittää arvioida niiden mahdollisia olinpaikkoja. Kesäkelilläkin melko nopeasti oppii lukemaan jälkiä ja niiden tuoreutta sekä havaitsemaan, milloin hirvi on huomannut ajurin. Makauksille tullessa pystyy heti havaitsemaan, ovatko ne vanhoja tai, onko niiltä juuri häivytty.
Usein hirvet päästävät ajajan niin lähelle, että makuulta lähdön näkee tai vähintään kuulee. Tällöin hirvien lähtö on paniikinomainen, jolloin sammaleet lentelevät. Melko nopeasti ne huomaavat, että perässä tullaan varsin hitaasti. Tällöin meno rauhoittuu kävelyksi ja jälkiä on vaikeampi seurata.
Joskus hirvet voivat jäädä hyvin pieneen pusikkoon ja antaa jäljittäjän kulkea ohi. Mikäli ajuri on tarkkana, tilanne selviää jäljistä. Peli ei ole vielä menetetty, vaikka eläimet jäisivät selän taakse. Paluu takaisinpäin pienellä koukkauksella saattaa hyvin riittää tilanteen kääntämiseksi jälleen metsästäjien eduksi.
Liikkeelle lähtiessään hirvet saattavat aluksi kulkea mihin suuntaan hyvänsä. Kun ne päättävät vaihtaa maisemaa, tapahtuu se enemmän tai vähemmän vastatuuleen. Tämä tulee huomioida ajon suunnitteluvaiheessa ja passitus järjestää sen mukaan. Susialueilla on huomattu hirvien vaihtavan taktiikkaa päinvastaiseksi ainakin koiran ollessa mukana. Ilmeisesti nopea ja vaarallinen takaa-ajaja on turvallisempi pitää ”hajupuolella”.
Alkukaudesta lehtien ollessa vielä puissa pyrimme kahden tai kolmen ajajan porukkaan, koska maasto on hyvin peitteistä. Kun ajajia on useita, pystytään kattamaan suurempi alue kerralla ja ajot ovat näin nopeampia.
Uudet hirviporukan tulokkaat toimivat meillä ainakin kaksi kautta ajomiehinä opetellen ”kädestä pitäen” ajamisen ja muut tarvittavat taidot. Näin sekä maasto että passipaikat tulevat tutuiksi ja myöhemmin ampujana passissa odotellessa saa melko hyvän kuvan ajon etenemisestä, kun kuuntelee ajomiesten radioliikennettä.
Muuta ajossa huomioitavaa
On tärkeää, että ajurit pystyvät kommunikoimaan keskenään. VHF toimii tässä erinomaisesti ja samalla passimiehet ovat tilanteen tasalla. Vaikka ajossa olisi vain yksi henkilö, tilannetiedotukset tekevät passissa olijoiden odottelun huomattavasti mielekkäämmäksi kuin täydellinen hiljaisuus.
Passimiehet voivat myös ilmoittaa omista näköhavainnoistaan, joten tarvittaessa ajo voi saada uuden suunnan. Samoin ajuri voi kertoa, kenen passia eläimet lähestyvät.
Meillä metsästyksen johtaja on pääsääntöisesti ajomiehenä, sillä se on paras paikka kontrolloida metsästystä. Jokainen hirviporukkamme jäsen joutuu toimimaan kolme perättäistä vuotta jahdin johtajana.
Hirvi käyttäytyy varsin eri tavoin ajossa päivästä riippuen. Sateisella ja sumuisella kelillä joutuu joskus hirviä paimentamaan kuin lehmiä, kun taas kuulaana pakkaspäivänä ei tahdo ehtiä metsään niiden lähtiessä jo liikkeelle. Ensin mainitussa tapauksessa ajosta tulee pitkä ja työläs, ja se vaatii paljon tarkkaavaisuutta onnistuakseen. Tällöin hirviä pystyy hieman ohjailemaan kiertämällä sivulle ja näin painostaa hirviä siirtymään haluttuun suuntaan.
Kun ajajia on useita, yhteyttä voidaan pitää erilaisin äänimerkein radion lisäksi. Ajurien kulku jonkinlaisessa rintamassa on eduksi, vaikka kyseessä ei olekaan varsinainen ajoketju. Jos joku joutuu kiertämään muita enemmän tai palaamaan taaksepäin, hidastelevat silloin muut tahollaan. Lopuksi kaikki saapuvat passiketjuun likimain samaan aikaan. Passipaikkoja lähestyttäessä ajomiesten kannattaa turvallisuussyistä pitää tavallista enemmän meteliä, jotta passimies tietää ajajan olinpaikan.
Joskus ajettavat eläimet ovat vain muutamia kymmeniä metrejä ajajien edessä. Tämän tyyppisessä ajometsästyksessä hirvet tulevat passiin pääsääntöisesti hyvin rauhallisesti, joten passissa on oltava äänettä. Toisaalta ampujalla on aikaa varmaan laukaukseen ja useamman kuin yhden hirven kaatamiseen. Näistä syistä olemme pyrkineet rakentamaan tornit lähes kaikille passipaikoille.
Ase myös ajomiehellä
Kun maasto on tuttu eikä ajomiehiä ole ruuhkaksi asti, voidaan asetta pitää turvallisesti mukana. Silloin tällöin ajajalle tarjoutuu tilaisuus hirven tai valkohäntäpeuran kaatoon ajon lomassa.
Jos ajureita on useita, täytyy kommunikoinnin toimia saumattomasti puhelimitse niin, että jokaisen olinpaikka on tiedossa. Lähellä passeja ampuminen tulee jättää passimiehen tehtäväksi, mikäli saaliseläimen suunta on passia kohti.
Ajosta ammumme myös muuta riistaa, kuten valkohäntäpeuraa, kaurista, kettua ja supikoiraa. Laukaus ei juurikaan vaikuta hirvien liikkeisiin ja usein hirvet tulevat passiin ennen muuta riistaa.
Tällä jahtimuodolla käytämme nykyisin vähemmän aikaa hirvikiintiön täyttämiseen kuin muut lähiseudun seurueet.