Metsäkanalinnuilla menee kohtalaisen hyvin
– alueellista vaihtelua paljon
Suomi on maantieteellisesti pitkä maa ja etenkin tänä vuonna etelän ja pohjoisen välillä oli selkeät erot kanalintujen pesintäolosuhteissa. Mitä tuoreet kolmiolaskentojen tulokset kertovat riistakantojen kehittymisestä?
Pohjois-Suomessa lumi viipyi pitkälle kesään ja tämä herättikin paljon kyselyjä siitä, miten mahtaa kanalinnuille käydä. Etelämmässä paikoin ennätyksellisen lämmin kesäkuu asetti taas odotukset korkealle metsäkanalintujen pesintämenestyksen suhteen. Viileä ja epävakainen heinäkuu kovine rankkasateineen saattoi kuitenkin osittain vesittää lupaavan oloisen pesintävuoden. Lapin itäosissa ja etelärannikolla heinäkuu oli kuitenkin lämmin tai normaali.
Poikasosuus ja poikueiden koot ovat olleet useimmilla lajeilla ja alueilla keskiarvonsa tuntumassa, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Esimerkiksi teerellä poikuekoot ovat olleet normaalia suuremmat osissa -Etelä-Suomea sekä Pohjois-Karjalassa ja Pohjanmaalla.
Lämmin alkukesä suosii metsäkanalintujen pienten poikasten selviytymistä, muun muassa runsaamman hyönteisravinnon ansiosta. Ilmastonmuutoksen myötä alkukevät on lämmennyt Suomessa, samalla kun kesäkuun keskilämpötila on jopa kylmentynyt. Teerellä on osoitettu, että tämä johtaa yhä aikaisempaan pesintään, jolloin poikaset kuoriutuvat yhä kylmempiin olosuhteisiin, joissa selviytyvyys on huonoa.
Metso ja teeri
Metsolla ja teerellä menee yleisesti ottaen hyvin suurissa osissa maata. Vaikka tiheydet ovat monin paikoin pienentyneet vuosituhannen vaihteesta, kanta on tällä hetkellä elinvoimainen ja jotakuinkin vakaa. Kesän 2020 laskennoissa tiheydet ovat enimmäkseen pysyneet samalla tasolla kuin viime vuonna, tai kasvaneet paikoin lievästi. Lapissa ja Oulun seudulla teeri ja metsotiheydet ovat paremmat kuin normaalisti.
Teerellä oli keskiarvoa suuremmat poikueet Uudellamaalla, Pohjois-Karjalassa sekä Etelä- ja Keski- Pohjanmaalla. Joillakin alueilla on havaittavissa elpymistä 3–5 vuoden takaisesta aallonpohjasta. Kuluvana kesänä tiheydet ovat keskimääräistä paremmat Uudellamaalla, Pohjois-Savossa, Oulussa ja Lapissa. Kannantiheys on sen sijaan noin 20–40 prosenttia tavanomaista matalampi Pohjois-Hämeessä ja Rannikko-Pohjanmaalla, joissa tilanne on ollut samankaltainen jo kuusi vuotta peräkkäin.
Pyy ja riekko
Vaarantuneeksi luokitellulla pyyllä tiheydet ovat monella alueella kasvaneet 2–4 vuotta peräkkäin, aallonpohjan jälkeen. Myös vaarantuneeksi luokitellulla riekolla taas pitkän aikavälin kannankehitys on voimakkaasti taantuva kautta maan. Mutta riistakolmiolaskentojen valossa riekollakin on aivan viime vuosina ollut havaittavissa elpymistä. Metsä-Lapissa ja Kainuu–Oulussa tiheysarvio pysy viime vuoteen nähden ennallaan tai on kasvanut hieman.
Suuret kiitokset laskentaan osallistuneille!
Loppukesän riistakolmiolaskennoissa metsästäjät ovat jälleen laskeneet metsäkanalintuja kolmen henkilön avoriveissä. Koko Suomessa laskettiin tänä vuonna 9.8.2020 mennessä 895 riistakolmiota. Tämä on todella upea ja kiitettävä suoritus.
Metsäkanalintujen vuotuiset metsästysajat asetetaan riistakolmiolaskennan tuoreiden tulosten perusteella. Lisäksi laskenta-aineistoja käytetään kanalintukantojen tiheyksien, poikastuoton sekä kannanmuutosten arvioinnissa, muun muassa seuranta- ja tutkimustarkoituksessa.
