Jälki ei muutu – verkosto kehittyy

Suurpedon jälki hangella kertoo, mikä eläin siitä on kulkenut. Jälkien tunnistaminen ja eteenpäin ilmoittaminen ovat petoyhdyshenkilön työn ydin, joka on pysynyt samana lähes 50 vuotta. Maailma sen sijaan on muuttunut: suurpetokannat ovat kasvaneet, tieto liikkuu sekunneissa ja odotukset petoyhdyshenkilöitä kohtaan ovat aivan toiset kuin verkoston alkuvuosina.

Jotta verkoston osaaminen, toimintatavat ja tuki vastaavat tämän päivän tarpeita ja suomalainen suurpetoseuranta säilyy luotettavana myös tulevaisuudessa, on sitä kehitettävä.

Toimintaympäristö muuttunut

Kun ensimmäiset petoyhdyshenkilöt aloittivat tehtävässään 1970-luvulla, suurpetoja oli nykyistä vähemmän ja havaintoja tehtiin harvakseltaan. Puhelin oli kiinni seinässä, ja havainnot täytettiin paperilomakkeille.

Sittemmin puhelin on siirtynyt taskuun ja havaintolomakkeet paperilta Tassu-järjestelmään. Tieto kulkee sekunneissa. Havainto ehditään valokuvata, julkaista sosiaalisessa mediassa ja jakaa pikaviestiryhmiin ennen kuin petoyhdyshenkilö ehtii paikalle.

Samaan aikaan luotettavan tiedon tarve on kasvanut. Havaintoja kertyy enemmän kuin koskaan, ja tietoa tarvitaan nopeasti kannanarviointiin, vahinkojen ennaltaehkäisyyn ja viranomaisten tilannekuvan muodostamiseen.

Verkoston suurin vahvuus kulkee kumisaappaissa 

Petoyhdyshenkilöverkosto on rakentunut vuosikymmenten aikana osaavien ja tehtäväänsä sitoutuneiden vapaaehtoisten varaan ja lähes koko maan kattavaksi. Monessa muussa maassa vastaavasta voidaan vain haaveilla. Verkoston vahvuutena ei ole pelkästään suuret havaintomäärät, vaan ennen kaikkea paikallisuus. Petoyhdyshenkilö tuntee oman alueensa ja paikalliset tietävät, kenelle ilmoittaa suurpetohavainnosta. Luottamus ei synny kumisaappaista, vaan niiden kantajasta.

Petoyhdyshenkilön tehtävä on paljon muutakin kuin jälkien tunnistamista. Yhä useammin siihen kuuluu ihmisten kohtaamista, kuuntelemista, oman havaintoarvioinnin perustelemista ja toisinaan rauhoittelua. Vaikka pihapiirissä nähty ”susi” osoittautuisi kauriiksi tai koiraksi, ilmoittajan huoli on aito.

Yksi verkoston kehitysaskelista otettiin vuonna 2023, kun yli tuhat petoyhdyshenkilöä vastasi kyselyyn, jossa selvitettiin verkoston nykytilaa ja tulevaisuutta. Tulokset olivat monella tapaa rohkaisevia. Verkosto on vahvasti sitoutunut tehtäväänsä, mutta esiin nousi huoli ikääntymisestä sekä halu siirtää osaamista eteenpäin. Lisäksi toivottiin parempaa tukea sekä ajantasaisempaa koulutusta ja sujuvampaa tiedonkulkua.

Kehitystarpeiden kartoittamista jatkettiin Luonnonvarakeskuksen (Luke) YTYKE-hankkeessa. Kyselyn ja hankkeen tulosten pohjalta Suomen riistakeskus ja Luke ovat laatineet petoyhdyshenkilöstrategian, joka viitoittaa verkoston seuraavia kehitysaskeleita.

Kyse on pitkäjänteisestä kehittämisestä, jolla verkoston vahvuudet säilytetään tulevaisuudessa. Petoyhdyshenkilöt tietävät, ettei maastoon lähdetä rikkinäisillä saappailla. Hyvistäkin saappaista on pidettävä huolta. Sama pätee petoyhdyshenkilöverkostoon: sen osaamisesta, toimintatavoista ja ihmisistä on huolehdittava.

Uudistukset vahvistavat verkoston osaamista

Jatkossa petoyhdyshenkilön tehtävä on määräaikainen, ja nimitys myönnetään viideksi vuodeksi kerrallaan. Tehtävän määräaikaisuudella varmistetaan, että koko verkostolla on ajantasainen osaaminen. Tutkimus tuottaa jatkuvasti uutta tietoa, toimintatavat kehittyvät ja toimintaympäristö muuttuu. Myös petoyhdyshenkilöiden tietojen ja taitojen on pysyttävä kehityksen mukana.

Tehtävässä toimiminen edellyttää verkkokurssin hyväksyttyä suorittamista. Muutos koskee myös nykyisiä petoyhdyshenkilöitä. Kaikkien tulee suorittaa verkkokurssi hyväksytysti viimeistään 1.8.2027. Vaikka moni on läpäissyt kurssin jo aiemmin, sen uusimista suositellaan kaikille, koska sisältö on päivittynyt. Verkkokurssi julkaistiin alkuvuonna 2022, eli silloin tentityt suoritukset ovat vanhentuneita elokuussa 2027.

Peruskurssi ei ole koulutuksen päätepiste. Sen rinnalla tarjotaan lisäkoulutusmateriaaleja heille, jotka haluavat syventää omaa osaamistaan. Pakollisen verkkokurssin lisäksi petoyhdyshenkilöille järjestetään jatkossakin lähikoulutuksia.

Ajantasainen tieto syntyy aktiivisuudesta

Petoyhdyshenkilöiltä odotetaan aktiivisuutta. Lähtökohtana on, että jokainen osallistuu vuosittain havaintojen tarkastamiseen ja kirjaamiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa vähintään viittä Tassuun kirjattua havaintoa vuodessa tai muuta osoitettua aktiivisuutta.

Kaikki tekeminen ei näy Tassussa. Tärkeä osa tehtävää on tarkistaa myös sellaisia ilmoituksia, jotka osoittautuvat muun kuin suurpedon jäljiksi. Vaikka näistä käynneistä ei jää merkintää Tassuun, ilmoittajalle on tärkeää saada havaintoonsa luotettava vastaus.

Petoyhdyshenkilötoiminnassa korostetaan edelleen sitä, että havainnot kirjataan Tassuun viiveettä. Mitä nopeammin havainto kirjataan, sitä paremmin se palvelee kannanarviointia ja viranomaisten tilannekuvaa. Tämä on erityisen tärkeää suurpetojen liikkuessa taajaman läheisyydessä tai aiheuttaessa muutoin huolta.

Verkostosta huolehditaan

Riistakeskus ja Luke haluavat tarjota petoyhdyshenkilöille aiempaa enemmän tukea. Viestintää ja palautteen vaihtoa kehitetään, ja petoyhdyshenkilöille luodaan entistä paremmat mahdollisuudet kehittää osaamistaan ja vaihtaa kokemuksia keskenään. Tavoitteena on, että jokainen saa tarvitsemansa tuen eikä jää haasteiden kanssa yksin.

Verkoston perustehtävä ei muutu. Laadukas suurpetoseuranta perustuu siihen, että saappaanjäljet kulkevat tassunjälkien vierellä. Verkoston kehittämisellä varmistetaan, että näin on myös silloin, kun seuraava sukupolvi vetää saappaat jalkaansa. Petoyhdyshenkilöverkosto on ollut suomalaisen suurpetoseurannan kivijalka jo lähes puoli vuosisataa, ja siitä halutaan pitää huolta myös seuraavat vuosikymmenet.