Monipuolinen riistaeläinten hyödyntäminen on yleistynyt metsästysseuroissa ja hyötykäyttöön päätyy aiempaa suurempi osa ruhosta. Kun toiminta on optimoitu huippuunsa, jää eläinperäisen jätteen määrä vähäiseksi.

Raatomontuilla häärii monta ottajaa

Haaskoja hyödyntää moninainen joukko petoja. Eläimen jäänteet houkuttelevat nopeasti varislintuja. Tämän jälkeen seuraavat petolinnut. Ei ole tavatonta nähdä useamman merikotkan lehahtavan lentoon haaskan ääreltä. Jos lukuisilta petolinnuilta jää apetta, saapuvat nisäkäspedot viimeistelemään raadon. Ensimmäisenä on paikalla usein haitallinen vieraslaji supikoira, joka hyötyy ilmaisesta ja runsasenergisestä ateriasta.

Raadon katoaminen metsämaisemasta kuuluu normaaliin luonnon kiertokulkuun. Metsästyksen ja sen lopputuotteen eli saaliin käsittelyn myötä eläinperäisen jätteen käsittely keskittyy samalle paikalle. Tällöin mahdolliset haittavaikutukset korostuvat. Nykyisillä pienten hirvieläinten tiheyksillä suuren metsästysseuran lahtivajalla käsitellään metsästyskauden aikana jopa satoja ruhoja. Tämä tarkoittaa satoja kiloja hirvieläinten lihaisia luita, nahkoja ja päitä. Muodostuuko kaikesta tästä jätettä? Päätyykö eläinperäinen materiaali hyötykäyttöön vai petoeläinten suihin? Kävimme Helmi-vieraspetohankkeen taholta tutustumassa nykyaikaisiin metsästysseuran riistankäsittelytiloihin Varsinais-Suomessa Koskella ja Satakunnassa Porin Paarnoorissa.

Riistankäsittely kehittynyt suurin harppauksin

Vuosikymmeniä sitten monen metsästysseuran tilat olivat varsin alkeellisia. Näin oli myös Koski TL Eränkävijöillä.

– Ensimmäinen riistankäsittelytilamme rakennettiin 1970-luvun alussa. Aika alkeellinenhan se oli nykyiseen verrattuna. Vajassa oli valtaisa käsikäyttöinen vinssi, jolla hirvenruhotkin nousivat ylös nyljettäväksi, toteaa Koski TL Eränkävijöiden puheenjohtaja Aku-Pekka Väinölä.

Tilanne oli monien muiden metsästysseurojen osalta 1970-luvulla vielä karumpi. Ruhoja kiskottiin latojen kattoihin roikkumaan ja lihan leikkaaminen tapahtui lähes poikkeuksetta lämmittämättömissä tiloissa. Kylmiöitä ei ollut ja lihat kuskattiin ämpäreissä ja laatikoissa pääosin metsästäjien omaan talouteen.

– Kylmiö rakennettiin lahtivajan yhteyteen 1990-luvulla. Se helpotti lihankäsittelyä merkittävästi, kun ruhojen säilytykseen saatiin kunnon tilat.

Täysin uudelle tasolle noustiin uusien lihankäsittelytilojen valmistuttua vuonna 2016. Tilat tulivat tarpeeseen, sillä valkohäntäpeurakanta kasvoi vauhdilla. Nykytiloissa hohtaa teräs ja siisteys. Ruhot kulkevat kiskoilla nylkytiloista kylmiön kautta täyden varustuksen paloittelutiloihin. Kiskojen kautta kulkee satoja ruhoja metsästyskaudessa.

– Vanhojen tilojen kapasiteetti ei mitenkään riittäisi tällaisen peuramäärän käsittelyyn, Väinölä toteaa.

Ruho hyötykäyttöön lähes kokonaan

Myös Porissa ruhot käytetään kokonaisvaltaisesti hyödyksi.

– Käytännössä vain pää ja vatsaontelon sisältö jää jätteeksi. Muu ruho menee hyötykäyttöön leikkuutähteitä myöten, sanoo puheenjohtaja Harri Forsten, kun seisomme Porin Paarnoorissa Lännen Erästäjien lihankäsittelytilojen ovella.

Lännen Erästäjillä mittakaava on Kosken mittakaavaa pienempi, mutta toimintalogiikka sama. Ruhosta menee hyötykäyttöön lähes kaikki.

– Nahat suolataan ja myydään. Leikkuutähteet seuramme jäsenet jalostavat jauhelihaksi ja luiksi koiraharrastajille. Molemmista kertyy jokunen euro seuran tilille, Forsten jatkaa.

Koskella leikkuutähteiden määrä on suurempi, joten sorkat, luut ja korvat toimitetaan koiranruokatehtaalle. Muut leikkuutähteet ja hyötykäyttöön sopimattomat sisäelimet hakevat koiranomistajat.

Pihalla pönöttää Erästäjien erikoisuus, viiden kuutiometrin Molok-jätesäiliö. Se nielee käsittelyjätteen, joka ei kelpaa hyötykäyttöön.

– Säiliö toimii suljettuna jätevarastona koko metsästyskauden. Kauden lopussa tyhjennämme jätteen monttuun, joka täytetään heti, kertaa Forsten Erästäjien toimintalogiikkaa.

Molok-säiliön osalta seura tekee yhteistyötä Porin riistanhoitoyhdistyksen (rhy) kanssa. Rhy maksaa pienen korvauksen siitä, että SRVA-toiminnan tuloksena syntyvää jätettä voidaan tarvittaessa loppusijoittaa säiliöön. Tämäkin jäte on tosin viime aikoina päätynyt Helmi-vieraspetohankkeen pyyntihaaskoille.

Vähemmän jätettä – ei tukiruokintaa haitalliselle vieraslajille

Ruhojen täysimääräinen hyödyntäminen on kaikin puolin kannatettavaa. Arvokas riista päätyy hyötykäyttöön eikä jätteeksi.

Vieraslajien kannanhallinnan näkökulmasta katsottuna Koskella ja Porissa toimitaan esimerkillisesti. Ruhon käsittelyn jäljiltä maastoon ei jää juuri mitään, mikä lihottaisi talvilepoon valmistautuvia haaskansyöjiä. Mahdolliset muut haitat, kuten tautiriskit, on näin myös minimoitu.

Vuosikymmenten edetessä ollaan monessa metsästysseurassa kuljettu pitkä matka raatomontulta moderniin riistankäsittelytilaan. Kaikilla seuroilla ei välttämättä ole kuitenkaan samanlaisia mahdollisuuksia ketjun optimoimiseen. Saalismäärät voivat myös olla sen verran pieniä, ettei niiden takia ole järkevää rakentaa kovin kalliita ratkaisuja. Pienempiä parannuksia saa halvemmallakin. Näitä ovat muun muassa erilaiset säiliöt, joihin jätepalat varastoidaan haaskaeläinten ulottumattomiin.

Avoin jätemonttu ei ole nykypäivää.