Eleonora Pecoraro odotti sopivaa ajankohtaa metsästyksen aloittamiseen vuosia. Viimein hetki tuntui oikealta, ja hän päätti osallistua metsästäjätutkintokurssille. Tutkinnon suorittamisen jälkeen Pecoraro kohtasi monelle kaupungissa asuvalle uudelle metsästäjälle tutut haasteet.

– Vaikeaahan se aloittaminen on kaupunkilaisena, kun ei omista metsää, Pecoraro sanoo.

Aktiivisella verkostoitumisella, erilaisiin koulutuksiin osallistumalla ja itsenäisellä opiskelulla hän on kuitenkin päässyt harrastuksessa alkuun, ja ensimmäiset onnistuneet riistalaukaukset on ammuttu.

Koulutuksen ja verkostojen voima

Metsästäjäperheessä kasvanut Jenni Rouvinen löysi aikuisena tiensä takaisin metsästyksen pariin. Lapsena hän osallistui lintumetsälle isänsä kanssa, mutta muuten metsästys jäi taka-alalle. Rouvinen pohti ääneen metsästyksen aloittamista. Ääneen lausutun ajatuksen jälkeen hän sai isältään lahjaksi kauniin haulikon, ja vuonna 2019 Rouvinen osallistui metsästäjätutkintokurssille ja hankki tarvittavat luvat.

– En kuitenkaan osannut metsästää. Uuden metsästäjän koulutus oli vastaus kysymyksiin. Suorastaan syöttö lapaan, Rouvinen naurahtaa.

Nyt Rouvinen metsästää Pirkanmaalla valtion mailla pienriistaa ja on hankkinut myös kiväärin. Hän korostaa koulutuksen tärkeyttä. Uuden metsästäjän koulutuksen lisäksi metsästysammunnan ABC-kurssi saa häneltä kehuja.

– Mitä tahansa kursseja on, kannattaa mennä. Tapaa ihmisiä, jotka ovat jo seurassa ja muita, jotka aloittavat, Rouvinen sanoo.

Pecoraro on samaa mieltä. Hän on löytänyt paljon mahdollisuuksia verkostoitumisen kautta. Kontakteja hän on luonut muun muassa Nokian ja Tampereen riistanhoitoyhdistysten järjestämällä Uuden metsästäjän koulutuksessa.

Aktiivisuudella seuratoimintaan

Kim Paananen suoritti metsästäjätutkinnon pari vuotta sitten, mutta harrastus pääsi kunnolla käyntiin viime vuonna, kun hän sai aseluvat. Myös Paananen on osallistunut Uuden metsästäjän koulutukseen.

– Suurin syy mennä kurssille oli vaikeus päästä sisään seuratoimintaan. Jos ei ole itse aktiivinen, ei kukaan tule hakemaan. Toiveena oli kurssin kautta päästä mukaan toimintaan paremmin, hän kertoo.

Tavoite toteutui, ja aktiivisuuden kautta hän on päässyt osallistumaan erilaisiin jahteihin kahdessa eri metsästysseurassa.

– Kurssin suurin oivallus oli, että on etuoikeutettua päästä mukaan metsästysseuraan. Monella muulla kurssilaisella seuraan pääsy oli todella vaikeaa, Paananen sanoo.

Sisälle seuratoimintaan Paananen on päässyt muun muassa osallistumalla ahkerasti talkoisiin. Vaikka kipinä metsästyksen aloittamiseen lähti ekologisen lihan hankkimisesta, myöhemmin hän löysi metsästyksestä myös seuratoimintaan liittyvät yhteisöllisyyden.

Aina metsästysseuran jäsenyys ei ole uudelle metsästäjälle ajankohtaista. Aktiivisuutensa ansiosta myös Pecoraro on saanut kutsuja liittyä metsästysseuraan. Hän kuitenkin pohtii edelleen seuraan sitoutumista ja sitä, millainen metsästys on lopulta itselle ominta.

Eettistä ja ekologista lihaa

Kaikkia kolmea uutta metsästäjää yhdistää kiinnostus riistaan ruokana. Se oli heille kaikille yksi suurimmista syistä aloittaa metsästys.

– Riista on lähiruokana, ekologinen ja kestävä vaihtoehto, Pecoraro toteaa.

Myös Rouvinen huomasi ystäviensä eläinsuojeluasenteiden vaikuttavan omaan näkemykseensä lihan syömisestä.

– Jos syön lihaa, minun pitää olla valmis ottamaan eläimeltä henki pois, Rouvinen pohtii.

Maalla asuvalle Paanaselle riista oli kasvimaan ja lampaiden jälkeen luonteva seuraava askel kohti omavaraisuutta.

Metsästyksen eettisyys ja vastuullisuus toistuvat kaikkien kolmen puheessa. Aikuisena aloitettua harrastusta on tullut pohdittua monelta kantilta.

Aikaa ja paneutumista

Uuden opettelu vie aikaa, niin myös erätaitojen. Paananen kokee metsästyksen aloittamiseen liittyvän paljon opeteltavaa.

– Ihan siitä lähtien, että miten ampumaradalle pääsee tai miten kuljetan aseen sinne. Vaatii jonkun, joka kertoo ja aikaa opetella.

Paananen pääsi radalle harjoittelemaan, sai ammuntaan neuvoja ja innostui lopulta haulikkoammunnasta niin paljon, että siitä tuli oma harrastuksensa.

Pecoraro koki omien aseiden hankinnan työlääksi. Hän käytti paljon aikaa loppuelämän hankinnoiksi tarkoitettujen aseiden valintaan.

– Kävin kokeilemassa useita aseita ennen ostamista. Osallistuin muun muassa Metsästysammunnan ABC-kurssille ja opettelin, mikä tuntuu hyvältä, hän kertoo.

Halun oppia lisäksi uusien asioiden opettelu vaatii aikaa. Pecoraron vinkki uusille harrastajille onkin järjestää metsästykselle runsaasti aikaa.

– Pitää järjestää aikaa kalenteriin. Ottaa oma tila ja aika aloittamiselle, jotta saa oman rauhan opetella.

Metsästyksen aloittaminen aikuisiällä vaatii paneutumista ja halua oppia uutta, mutta tarjoaa palkitsevia kokemuksia luonnossa, toisinaan myös saaliin muodossa.